Akun jälkeen oli vuorossa estetunti
Jetin kanssa. Kuulemma Jetti oli viikon muilla tunneilla vähän laiskotellut, joten asennoiduin herättelemään sitä tuplasti. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja hyppelimme samoja tehtäviä kuin aiemmalla tunnilla: suoraa linjaa, kaarevia linjoja sekä askeleen sarjaa. Jetti tosiaan oli unessa ja kehtasi vielä keskittyä kaikkeen muuhun menoon paitsi siihen, joka tapahtui kentällä. Niinpä hypyt olivat vähän ponnettomia ja muutenkin nihkeitä. Ei nyt mitään sellaista, jota ei olisi ollut ennen, mutta kuitenkin sellaista turhaa nyhräystä. Lopulta kimmastuin ja sain heräteltyä Jettiä, jolloin saimme rämpimisen sijaan suunnilleen tehtyä tehtävät oikein.
Hyppäsimme myös saman radan kuin edellistunnilla ja vielä samassa, noin 60–70 sentin korkeudessa. Ykkösen ja kakkosen linja meni nukuksissa enkä nyt edes muista, pääsimmekö sitä neljällä askeleella. Kakkosen jälkeen olimme ristilaukassa, jonka taisin saada korjattua ennen kolmosta. Kolmoselle tulikin sitten jo jarruttava hyppy, olihan sillä hurja valkoinen portti. Neloselle tultaessa huomasin Jetin alkavat tollotella muualle ja unohtavan olevansa esteradalla. Yritin sulkea siltä pakotiet sivuille, vaan niin se kuitenkin vilahti vasemmalta esteestä ohi. Tyyräsin sen vikkelästi takaisin esteen eteen ja puhisin siinä tovin. Sitten otimme uuden lähestymisen, ja tällä kertaa Jetti suvaitsi nähdä esteen ja tollottaa siinä ollutta muurilaatikkoa, mutta hypätä sentään sen ylikin. Viitosellakin Jetti kehtasi tollottaa sitä porttia, vaan menimme siitä sentään kerralla yli. Sarjalla sain taas ratsastaa eteen, ettemme alkaneet survoa kahta askelta väliin. Seiskan ja kasin kaareva linja meni nyt ihan ok, ja pääsimme vielä ysin ja kympinkin suoran linjan suunnilleen neljällä askeleella. Ei mitään sujuvaa ja tasapainoista, vaan mentiinpähän lopulta kaikesta yli.
Saimme uusia koko radan, kun meno oli ollut sen verran höpöä. Nyt sisuunnuin sopivasti ja päätin ratsastaa tarmokkaammin. Samalla muistuttelin itseäni, etten silti saisi jäädä jahtaamaan Jettiä, vaan minun pitäisi myös rentoutua. Ykkösen ja kakkosen linja meni nyt neljällä askeleella ihan ok. Kolmosen ja nelosen linja samoin, vaikka hypyt olivat hieman jarruttavia. Viitonen meni ihan ok, ja kuutosena ollut sarja viimein sujuvasti. Seiskan ja kasin kaareva linja tuli hieman jarruttaen, mutta muuten ihan ok. Ysin ja kympin suora linja menikin sitten jo ihan sujuvasti, joten tämä rata päättyi parempiin fiiliksiin.
Tunnin aikana Jetti itse asiassa laukkasi pätkiä hyvin, mutta tuppasin itse aina nukahtamaan niiden aikana. Toisin sanoen heittäydyin matkustajaksi, jolloin Jetti teki saman. Muistan useampaankin otteeseen miettineeni, että nytpä se laukka pyörii kivasti. Siinä samalla lakkasin ratsastamasta. Ei Jettiä ole toki tarkoitus tuupata jokaista askelta eteen, mutta ei sen kanssa voi ihan matkustajaksikaan ruveta. Sellainen hyvä tuntuma ja pohkeet kiinni, mutta ei ylimääräistä varmistelua. Sitä sain nyt toisen radan aikana tehtyä paremmin, mikä sujuvoittikin menoa. Tästä samasta menosta pitäisi saada ote myös sunnuntain kotiestekisoissa, jotka ovat maneesissa. Minähän en tunnetusti maneesissa hyppäämisestä juuri tykkää, sillä viimeinenkin vauhti tahtoo kadota siellä. Vaan nyt täytyy järjestellä omat ajatukset kuosiin ja uskoa, että myös maneesissa voi hypätä hyviä ratoja. Näillä ajatuksilla siis niihin kisoihin.
