Tallinmäen tiistain tunnilla oli koulua. Kenttä oli päässyt koppuroitumaan, kun lämpöasteet olivat painuneet juuri ja juuri nollan alle. Pääsimme siis silti treenaamaan ihan kohtuullisesti, vaikka ravia ja laukkaa ei otettukaan tavallista määrää. Minun ja Jetin lisäkseni tunnilla oli viisi ratsastajaa. Treeniaiheina olivat käyntiväistöt, voltit ja ympyrät, peruutukset sekä siirtymät. Loppukäynneissä jumppasimme vielä itseämme.
Käyntiväistöt teimme suunnilleen keskihalkaisijalta uralle. Ne sujuivat ihan ok, mitä nyt tahti tuttuun tapaan hiipui. Jetti kuitenkin teki väistöt molempiin suuntiin asiallisesti, ja sain itse pidettyä myös väistön vastakkaisen puolen hallinnassa. Väistättävä pohje olisi tosin saanut pysyä paremmin oikealla kohdalla, sillä vein sitä helposti turhaan taaemmas.
Sitten teimme volttien ja ympyröiden kahdeksikkoa, johon yhdistettiin myös suoristus- ja suunnanvaihtokohdassa tehty siirtymä. Siinä ideana oli saada siirtymä tehtyä suorana pysyen, ei uuteen suuntaan kallistuen. Teimme siirtymiä käynnistä raviin sekä laukkaan. Pyöräytimme käynnissä pienemmän voltin, jonka jälkeen tulimme suoristuskohtaan, nostimme ravin ja pyöräytimme ympyrän samaan suuntaan. Sitten taas jarruttelimme käyntiin, tulimme suoristus- ja suunnanvaihtokohtaan ja pyöräytimme käynnissä voltin toiseen suuntaan. Siitä taas tulimme suoristuskohtaan, nostimme ravin ja pyöräytimme vielä ympyrän samaan suuntaan. Kuvio pysyi laukkasiirtymisissä samana muutoin, mutta voltit sai halutessaan jättää pois ja laukkaa otettiin noin puolikas ympyrä. Siirtymät tehtiin edelleen käynnistä. Tehtävässä haastavinta oli Jetin suoristaminen. Se pääsi usein ennakoimaan uutta suuntaa ja valahtamaan sinne. Ravisiirtymisissä sain sen vielä pysymään suunnilleen suorassa, mutta etenkin oikean laukan nostoissa se pääsi kaatumaan uuteen suuntaan. Sen sijaan vasemman laukan nostoja saimme tehtyä kivasti. Olisin saanut suoristella Jettiä tarkemmin aina, kun olimme lähdössä oikeaan kierrokseen. Ehkäpä pieni ajatus pohkeenväistöstä vasemmalle olisi tuonut sitä pois nojaamasta oikealle puolelle. En tosin älynnyt tätä tunnin aikana hyödyntää. Muutenkin saisin pitää pohkeeni paremmin suoristuskohdissa mukana, nyt ne vähän tahtovat jäädä irralleen.
Otimme myös muutamat peruutukset. Jetti lähti niihin ihan asiallisesti ensimmäisten askelien aikana, mutta tuppasi niiden jälkeen pyrkimään vähän vinoon. Samalla huomasin, että Jetti teki peruutukset aika kiireisesti. Ikään kuin se tiennyt vaaditun askelmäärän ja halunnut tehdä ne vikkelästi alta pois. Opettaja hoksauttikin vaihtelemaan askelten määrää, etteivät hevoset alkaisi ennakoida. Tämä oli hyvä huomio. Jetti kun lähti peruutukseen tuntuen siltä, että se itsekin tavoitteli tiettyä askelmäärää. Tästä tosin on hyvä tehdä se päätelmä, että kenties apuni peruutuksessa olivat sen verran korostetut, että Jetti koki minun haluavat nopeita ja useampia askelia taaksepäin. Täytyypä muistaa tehdä peruutuksia eri askelmäärillä.
Loppukäynneissä hevoset saivat köpötellä rauhassa, kun me ratsastajat vähän jumppasimme. Pääsimme muun muassa pyörittelemään nilkkoja, venyttelemään etureisiä, seisomaan jalustimilla sekä jännittämään ja rentouttamaan hartioita. Näinkin lyhyt jumppa teki hyvää. Esimerkiksi tovi ilman jalustimia jalkoja venytellen paljasti sen, että oikeasti jalustimeni ovat hieman liian lyhyet. Näinkin lyhyt venyttelyhetki kun sai jalkoja sen verran auki, että takaisin otetut jalustimet tuntuivat hassun lyhyiltä. Venyttely olisi edelleen hyvin tärkeää ratsastajallekin, joten siihenkin saisi kiinnittää huomiota myös muulloin kuin satulassa istuen. Kiva oli kuitenkin vähän jumpata satulassakin. Sitä voisikin tehdä joskus alkukäynneissä, jolloin itsekin vähän vertyisi.
