Perjantain kolmen ratsukon pienryhmätunnin piti poikkeuksellisesti käsittääkseni tallin ponipoppoita vetävä opettaja. Ratsukseni sain Loren, mistä en ollut alkuun kovin iloinen. Sen lohikäärmeilyt viime aikoina ovat tympineet enkä muutenkaan ole aivan ymmärtänyt sen päälle koulupuolen jutuissa. Tyydyin kääntämään mutinani päättäväisyydeksi ja sainkin harjattua ja varustettua Loren niin, että se napsaisi hampaillaan vain kertaalleen takinhihasta kiinni. Tämäkin tapahtui oman tyhmyyden vuoksi, sillä unohdin kiinnittää satulavyön paremmin silloin, kun Lore oli vielä sidottuna kiinni. Lore kuitenkin lohikäärmeili aiempia kertoja vähemmän, joten tällä kertaa taisivat kuu ja tähdet olla sen puolesta suotuisammassa asennossa.
Alkuverryttelyssä saimme mennä itsenäisesti opettajan samalla katsellessa, miten ratsastamme. Hetken aikaa menin käynnissä, jossa Lore tuntui pyöristyvän tuntumalle mukavasti. Ravissa se vähän jännittyi ja palasi tuttuun jäkitysmuotoonsa, joten päätin verrytellä vähän pidemmällä ohjalla houkutellen sitä venyttämään ohjan perässä. Lorea sai houkutella aika paljon ennen kuin se venytti yhtään ohjan perässä. Vaikka miten yritin, se ei suostunut lopulta laskemaan päätään kovin paljoa sään alapuolelle. Se tuntui kuitenkin rentoutuvan, jolloin uskalsin alkaa kerätä ohjia vähän lyhyemmäksi. Opettaja hoksauttikin sen jälkeen, että saisin kantaa kädet hieman ylempänä, pitää kyynärpäät kyljissä kiinni ja pysyä ylävartalollani suorassa. Hän sanoi Loren vaivihkaa vetävän itseään pidemmäksi, jolloin minä valuin samalla vähän etukumarampaan asentoon. Sain korjattua itseni vaaditusti, mutta asennon pitäminen ei ollutkaan niin vaivatonta. Kädet tahtoivat aina asetuksia pyytäessä laskeutua alas, kyynärpääkulma kadota, kun myötäsin ja ylävartalo muuten vain keikahtaa eteen heti keskittymisen kadotessa. Onneksi opettaja jaksoi sinnikkäästi huomautella, jolloin muistin korjata asentoani parempaan malliin. Otimme myös alkuun laukkaa vasemmassa kierroksessa. Lore laukkasi hyvin eikä sitä tarvinnut patistella. Se tosin valui kaarteissa sisemmäs eikä juuri korjaantunut, vaikka yritin sisäpohkeella sitä vaatia kantamaan itsensä myös siltä puolelta.
Tunnin raviosuudet työstettiin seuraavalla kuviolla: lyhyeltä sivulta käännyttiin keskihalkaisijalle, pyöräytettiin voltit molempiin suuntiin ja jatkettiin halkaisija loppuun. Kuvioon lisättiin myös volttien välissä halkaisijalle tehdyt siirtymät käyntiin. Aluksi tulin tehtävää ilman jalustimia harjoitusravissa, jossa oli hetkittäin ihan hyvä istua. Sitten Lore alkoi taas jännittyä, jolloin istuntani antoi periksi ja jännittymällä yritin pysyä kyydissä. Siitä nyt ei tietenkään mitään tullut, joten nappasin jalustimet takaisin. Sekään ei lopulta pelastanut, ja pyysin opettajalta luvan keventää, jolloin saatoin vaikuttaa Loreen ilman, että se jännittyi turhaan pomppimiseni takia. Lore kääntyi keskihalkaisijalle aika mukavasti suorana pysyen, jolloin volteille oli helpompi lähteä. Oikealle pyöräytetyillä volteilla sain Lorea vähän rentoutumaan, mutta vasemmalle sama ei onnistunutkaan. Opettaja kommentoi, että pyysin Lorea asettumaan hyvin varovaisesti, jolloin pyyntö ei mennyt juuri perille. Opettaja kehotti pyytämään täsmällisemmin niin, että hevonen myös reagoi. Ilmeisesti halusin välttää Loren bravuurin eli hampaiden narskuttelemisen, jolloin jätin pyyntöni puolitiehen sen pelon varjolla. Niinpä Lore ei varmaan tajunnut, mitä yritin sille vihjailla, jolloin mitään ei tapahtunutkaan. Kun uskalsin pyytää vähän rohkeammin myös ohjalla samalla pohkeella ratsastaen, paranivat voltit myös tähän suuntaan. Huomasin kuitenkin, että ulkokädelläni oli vasemmalle pyöräytetyillä volteilla täysin oma elämänsä, jolloin se ei pysynyt aloillaan eikä Lorelle jäänyt tuntumaa, jolle jäädä.
Laukkatehtävänä oli tulla keskihalkaisijalle käynnissä ja nostaa tulosuuntaan nähden vastainen laukka. Eli mikäli keskihalkaisijalle kääntyi oikeassa kierroksessa, oli nostettava vasen laukka. Ennen keskihalkaisijan loppua tuli myös pyrkiä siirtymään laukasta joko suoraan käyntiin tai ainakin mahdollisimman nopeasti. Lore suosii vasenta laukkaa eli sen saimme nousemaan kerta toisen jälkeen oikein ja helposti käynnistä. Oikean laukan ensimmäisessä nostoyrityksessä Lore tarjosi vasenta. Uusintayrityksellä oikea nousi näppärästi. Kertaalleen itse töpeksin ja valmistelin vasemman laukan ja nostatin sen Lorella hienosti, vaikka olisi pitänyt nostaa oikea. Muilla kerroilla oikeakin laukka nousi helposti. Lore on aika näppärä nostamaan laukat käynnistä, mutta ei niin näppärä ainakaan minun kanssani siirtymään laukasta käyntiin. Niinpä siirryimme käyntiin aina siten, että väliin mahtui turhan monta raviaskelta. Opettaja hoksautti miettimään edelleen omaa vartaloa jämäkän suorana, jolloin en valuisi etukumaraan ja haittaisi siirtymistä siten. Toisena hoksautuksena oli se, että myötäsin jo turhan reilusti, kun Lore siirtyi raviin. Niinpä hevonen erehtyi luulemaan, että oli tehnyt pyydetysti. Korjailin sitten asioita opettajan neuvojen mukaan, ja jarrutusmatka lyheni hitusen. Ei kovin monella raviaskeleella, mutta kuitenkin niin, että alkuperäiseen yritelmään oli kuitenkin vähän eroa. Nyt mietittynä unohdin pitää istuntani syvällä satulassa, kun keskittymiseni meni yläkropan hallintaan. Niinpä taisin irrota satulasta ja viestiä taas ihan muita asioita hevoselle kuin jarruttamista.
Loppuraveissa yritin taas saada Lorea venyttämään ohjan perässä. Vieläkään se ei ihan innostunut hommasta, mutta ravasi kuitenkin rennosti pää vähän matalampana. Tunnin keskeisin anti minulle oli se, kun opettaja kertoi hevoseen vaikuttamisesta. Hän korosti sitä, ettei hevoseen pitäisi olla vaikuttamassa joka hetki, vaan sen pitäisi antaa tehdä osansa. Ratsastajan tehtävänä olisi siis olla apuna ja tukena, mutta ei olla säätämässä jokaisena hetkenä. Hevosta ei kuitenkaan jätetä yksin, vaan sille annetaan rauha tehdä pyydetty asia. Itse huomaan ajoittain sortuvani siihen, että varmistelen liikaakin. Aina en luota siihen, että hevonen tekee asian pyydetysti, vaan huomautan sille kerta toisen perään, mitä oikein halusinkaan. Tällä kertaa sain muutamia hetkiä, joissa maltoin olla rennosti mukana, kun Lore teki pyydetysti ja korjasin vasta sitten, kun meno sitä vaati. Uuden opettajan silmän alla oli myös mukava mennä, ja hän huomasikin hyvin peruspulmani alkaen istunnasta päättyen ylikorostetun varovaiseen vaikuttamiseen. Tunnin tehtävät olivat meille Loren kanssa sopivia: niissä oli riittävän vähän palikoita pähkäiltäväksi, mutta silti riittävästi tekemistä keskittymisen takaamiseksi.
