Ensinnäkin pienimuotoinen tuuletus: pidin maanantain aivan tallittomana, jihuu! Tänään kuitenkin piti päästä ratsastamaan. Tyrkkäsin itseni kuudenneksi ratsastajaksi C-B-tunnille ja sain ratsukseni Jussin. Tunnin tehtävänä oli vaikuttaa hevosen askeleeseen pidentämällä ja lyhentämällä sitä. Tavoitteena tämän avulla oli saada aikaiseksi hyvässä muodossa kulkeva hevonen, joka tarjoaa laadukasta liikettä. Käynnissä ja ravissa pyörittelimme pääty-ympyröitä, joiden aikana säädettiin pääosin hevosta vähän lyhyempään askeleeseen ja muotoon, kun taas pitkillä sivuilla haettiin pidempää askelta ja rennompaa muotoa. Laukassa puolestaan mentiin pääty-ympyrällä, jossa vasta-asetuksen avulla pyrittiin suoristamaan hevosia ja saamaan ne kantamaan itsensä laadukkaammassa laukassa.
Käynnissä Jussia sai aluksi patistella liikkumaan, kun se tuntui vain notkauttavan kaulansa pyöreäksi ja alkavan laahustaa. Lyhennysympyröillä se puolestaan ei ensin halunnut lyhentää käyntiään, mutta sitten muistin taas, ettei pelkällä ohjalla päästä mihinkään. Sain ratsastaa Jussia ensin pohkeella, jonka jälkeen saatoin vasta alkaa ajatella lyhentämistä. Yritysten ja erehdysten kautta aloin saada apuja kohdilleen, jolloin Jussi tuntui lyhentävän askelta ilman, että aktiivisuus katosi kokonaan. Hetkittäin se myös pyöristyi niin, että keveni edestä ja kantoi itsensä rehellisemmin. Pitkillä sivuilla yritin saada Jussia pidempään askeleeseen, mutta en tainnut juuri onnistua. Ilmeisesti pohkeet eivät menneet riittävän selvästi läpi, jotta muutosta olisi tapahtunut. Ehkä annoin myös hevosen samalla valua edestä pitkäksi, jolloin aktiivisuus katosi samoin kuin mahdollisuus vaikuttaa askeleeseen. Paljon arvailuja, vähän tietoa.
Ravissa ongelmaksi tuli oman istuntani perusvirheet, jotka vaikuttivat Jussin liikkumiseen. Kun minä jännityin, jännitty Jussikin, ja pyöreys katosi. Opettaja neuvoi ajattelemaan taas itselle häntää, jonka päällä yrittäisi istua. Näin alaselän notko saataisiin pois. Samalla piti myös ajatella vatsalihaksia aktiiviseksi ja huolehtimaan siitä, etten yläkropalla keikahda liikaa taakse. Sain myös samalla liikkua satulassa vähän eteenpäin, sillä olin päässyt valumaan siinä turhan taakse. Korjauksia tuli taas paljon, mutta kun sain niitä edes hieman sinnepäin tehtyä, muuttui Jussin liikkuminen takaisin rennon pyöreksi. Yhteys oli niin välitön, että sain kerrankin hyvin nopeaa palautetta hevoselta siitä, milloin tein oikein ja milloin en. Jussi menikin hetkittäin niin, että harjoitusravissa istuminen oli ihanan pehmeää ja lyhentäminen onnistui hyvin helposti. Lyhyemmästä askeleesta Jussi palasi myös ihan näppärästi perusraviin, mutta pidempi askel jäin myös ravissa uupumaan.
Laukkaa otimme pääty-ympyrällä vasta-asetuksia apuna käyttäen. Opettaja muistutti kiittämään hevosia aina, kun ne yrittivät taputtamalla niitä sisäkädellä. Näin varmistettiin samalla se, ettei vasta-asetuksessa sisäohja jäänyt turhaan liian tiukaksi. Jussi laukkasi pääosin kohtuullisen mukavasti, vaikka opettaja tuumi sen välillä jäävän mukavuusalueelleen ja vaati meiltä muhkeampaa menoa. Oikeassa kierroksessa vasta-asetukset tuntuivat aika hankalilta ja näytti, että Jussi painuu etupäällään ulos ja takaosallaan sisälle. Yritin sitten korjata pohkeella etuosaa takaosan eteen, mikä hetkittäin auttoi. Vasemmassa kierroksessa taas vasta-asetus sujui helpommin, mutta nyt Jussin etuosa pyrki valumaan sisälle. Pohkeet sain pistää taas kunnolla töihin saadakseni hevoseen liikettä. Oli mukava huomata, että Jussi kyllä yritti, kun sain pyydettyä siltä oikein. Niinpä hetkittäin laukka muuttui pontevammaksi ilman, että tahti kiihtyi tai Jussi yritti kulkea väärinpäin. Muistin olla kiittämässä sitä aina, kun mahdollista, jolloin sain myös itse jätettyä sisäohjan rauhaan. Hyvien hetkien eteen piti tehdä kyllä töitä, mutta onneksi ne palkitsivat niin paljon, että jaksoin keskittyä ja nähdä vaivaa, vaikka pohkeeni tosin yrittivät muka heittää leikin kesken ja valittaa väsymystä.
Loppuraveissa Jussi kulkikin rennommin ja paremmin pyöreänä pysyen kuin alussa eli teimme ilmeisesti tunnin tehtävissä asioita oikein. Tällainen tunti oli taas hurjan mielenkiintoinen, vaikka se olikin "vain" perusratsastusta ja olisi näyttänyt lajista tietämättömän silmissä sangen tylsältä ympyröillä ähertämiseltä. Jussia on mukava ratsastaa, sillä vaikkei se nyt olekaan ihan liitokavio, se yrittää kyllä ja tsemppaa, kun siltä osaa sitä oikein pyytää. Tällä tunnilla tuntui myös, että pystyin ihmeen hyvin keskittymään sekä hevoseen että itseeni. Vaikka jäihän sitä korjattavaa molempiin, mutta eipähän mennyt ihan pakka sekaisin niin kuin yleensä, jos yritän keskittyä useampaan asiaan kerralla.
