Ulkona paukkuva -25 asteen pakkanen ei hyydyttänyt meitä Noran kanssa, kun suuntasimme Muhokselle testaamaan Lehtoselän ratsutilan tunnin. Päädyimme B-tason koulutunnille kolmen muun ratsukon kanssa. Ratsukseni sain 2003 syntyneen tamman nimeltä Kveta-S, tutummin Elli. Tallin sivujen mukaan Elli on koulupuolella heA-tasoinen ja rataesteillä siltä sujuu 120 sentin esteet. Säkäkorkeudeksi arvioisin noin 160 senttiä, ehkä hieman päälle. Hieman kapealta tuntui, mutta ei onneksi ihan hoikin tapaus. Karsinassa tamma vähän lohikäärmeili, mutta sangen pienesti ja uskoi myös, kun komensi hieman. Maneesiin päästyämme ilma tuntui lämpenevän huomattavasti, ja opettaja kertoikin siellä olevan vain -9 astetta. Tuntimme jälkeen asteita oli lähtenyt vielä pari eli lopulta maneesissa oli lauhtunut -7 asteeseen. Maneesi oli tosin normaalia pienempi, mikä varmasti vaikutti näinkin järkeviin astelukemiin.
Tunnin aluksi kysyin opettajalta, millainen Elli on ratsastettavana. Vastauksena tuli, että käynnissä voi hyvinkin mennä rauhallisesti, mutta ei missään nimessä ole laiska. Muissa askellajeissa kuulemma reipastuu paremmin. Siirryimme minun mielestäni liian nopeasti ravaamaan, kun vieraan hevosen kanssa tykkäisin tutustella ensin käynnissä paremmin. Ravissa opettajalta tuli heti kommenttia pyytää Elli liikkumaan kunnolla. Elli oli käynnissä jo opettajan kommentin perusteella madellut, mutta reipastui hieman, kun nohitin kunnolla. Ravissa puolestaan meno oli sangen hidasta, vaikka kuinka pyysin ja komensin. Asetuksetkaan eivät tahtoneet mennä läpi kummallekaan puolelle, jolloin meno muuttui entistä takkuisemmaksi. Arvelin kuitenkin optimistisesti, että alkuverryttelyn jälkeen meno voisi parantua. Opettaja hoksautti myös kantamaan kädet paremmin. Ihanaa, että tästä huomautettiin pitkästä aikaa. Onhan sekin yksi perusvirheistäni, johon tosin valitettavan harvoin muistan kiinnittää huomiota.
Ensimmäisenä tehtävänä ravasimme koko maneesin kokoista kahdeksikkoa, jossa lyhyet sivut mentiin puoliympyränä ja suuntaa vaihdettiin lävistäjän avulla. Lävistäjillä Elli heräsi aina ravaamaan, mutta lyhyillä sivuilla meno sammui, kun yritin saada hevosta asettumaan. Etenkin asetuksen saaminen oikealle oli tuskaa. Elli roikkui oikeassa ohjassa kiinni ja puski huomattavasti sisälle. Yritin palauttaa mieleeni lirkuttelemisen ohjan kanssa, ja hetkittäin Elli vähän irtosikin roikkumasta. Sitten käteni taisi taas jäädä kovaksi, jolloin Elli vastasi samalla mitalla ja muuttui taas raskaaksi edestä ja etenkin oikealta. Seuraavaksi lävistäjät alettiin mennä harjoitusravissa. Opettaja bongasi samantien alaselän notkoni ja komensi pyöristämään selän vetämällä napaa kohti selkärankaa. Hetkittäin sain itseäni oikeinpäin, jolloin istuminen tuntui yllättävän helpolta. Mutta puutteellisen keskivartalon hallinnan takia lössähdin aina selkä notkolle, jolloin pompin kyydissä ikävästi.
Tehtävään lisättiin siirtymiset lävistäjällä käyntiin ja takaisin raviin. Koska Elli innostui ravaamaan lävistäjällä reippaammin, eivät siirtymiset käyntiin sujuneet kovin hyvin. Opettaja neuvoi tuomaan polvet satulaan kiinni, jolloin Elli ymmärtäisi minun haluavan hidastaa. En oikein osannut soveltaa ohjetta, jolloin siirtymiset käyntiin olivat pääosin melkoista vetokilpailua, jonka Elli luonnollisesti voitti. Annoin sen painua etupainoiseksi ja samalla vetää minut etukumaraan, jolloin en kovin vakuuttavasti pystynyt kertomaan hevoselle haluavani käyntiin. Raviin sentään pääsimme helposti, kun Ellillä oli menohaluja. Sitten tajusin alkaa ottaa hidastavia puolipidätteitä riittävän ajoissa, jolloin Elli alkoi kuunnella ja siirtyi käyntiin kohtuullisen helposti. Oman istunnan epätasaisuus varmasti vaikeutti tätäkin tehtävää osaltaan, mutta harmikseni en valaistunut sen suhteen niin, että olisin päässyt hyödyntämään sitä kunnolla. Tehtävään lisättiin vielä myös vasemman laukan nosto C:stä ja pääty-ympyrän pyöräytys. Meillä nostot eivät oikein lähteneet sujumaan, vaan Elli arveli minun tarkoittaneen kipitysravia. Opettaja neuvoi ottamaan selvän puolipidätteen, jolloin laukka nousisi. Melkoista häsellystä oli ennen kuin sain laukan ensimmäisen kerran nousemaan. Sitten tulikin jo kommenttia, että isompaa laukkaa. Elliä ei huvittanut enkä osannut pyytää kunnolla. Raviin päästiinkin helposti, mutta siinä Elli pyrki taas kipittämään. Istuntani hajosi ja siirtymisyritykset käyntiin olivat jälleen mielenkiintoisia.
Seuraavaksi otimme pääty-ympyrällä oikeaa laukkaa. Ensin tosin sain taas keskittyä siihen, että Elli kuunteli ja ymmärsi laukka-apuni. Muutamia kertoja se ehti taas ehdottaa kipitysravia, kunnes sain pyynnön selvästi läpi. Nyt Elliltä löytyi laukkaa, mutta minulta ei puolestaan kykyä kontrolloida sen sisäpuolta. Niinpä valuimme jokaisella kierroksella aina vain sisemmäs, kun sisäpohkeeni ei saanut hevosta pysymään isolla pääty-ympyrällä. Yritin kyllä kovasti koputella sisäpohkeella hevosta kantamaan itsensä sieltäkin, mutta jokin ei vain ottanut onnistuakseen. Vaikka ehdimme laukata melkoisesti ympyrällä, ei meno parantunut oikeastaan yhtään. Jälleen ketutti melkoisesti, kun en saanut ratsuun mitään kontrollia. Pah.
Loppuun ehdimme ottaa vielä käynnissä ja ravissa väistöjä uralta keskemmäs ja takaisin. Tässä vaiheessa olin hyvin tuskastunut omaan osaamattomuuteeni ja sitä myöten sangen huonosti menneeseen tuntiin. Olin kuitenkin tyytyväinen, että pääsimme työstämään hevosia käynnissä. Nyt Ellikin liikkui alkutuntia paremmin käynnissä. Väistöissä opettaja muistutti, ettei tarkoitus ole jäädä puskemaan hevosta pohkeella, vaan pyytää ja rentouttaa pohje sitten. Elli väisti aika mukavasti ja kevyesti oikealle, mutta vasemmalle oli hieman takkuisempaa. Meno parani kummasti, kun muistin vähän pidättää ulkoa, jolloin takajalatkin ehtivät mukaan eikä Elli vain harpponut menemään. Pitkille sivuille tehtyjen väistöjen ansiosta Elli keveni edestä ja alkoi viimein pyöristyäkin. Muistin myös olla pyytämättä jokaista väistöaskelta, sillä yhdellä pyynnöllä Elli väisti hyvin, kunnes pyysin sitä taas suoristumaan. Ravissa Elli puolestaan yritti kovasti vain kipittää ja olla väistämättä askeltakaan. Sitä sai taas jarrutella melkoisesti, mutta kun pidätteet menivät läpi, väisti Elli ravissakin kohtuullisesti ja pysyi pyöreänäkin aina välillä.
Tunnin jälkeen alkupuoliskon ajan vaivannut ketutus onneksi laimeni melkoisesti. Opettajalle tuumasin, että ongelmanani oli se, että annoin hevosen vetää minut etukumaraan, kun en saanut sitä aktivoitua takaa liikkeelle niin, että etupääkin olisi keventynyt. Elli siis näppärästi osasi kaivaa minun perusongelmani esiin, ja tunti olisi todennäköisesti mennyt paljon paremmin, jos olisin malttanut keskittyä korjaamaan niitä. Nyt jostain syystä oli vähän hanskat tiskiin -fiilis, mikä ei auttanut yhtään. Oli kuitenkin kiva päästä testaamaan taas uusi talli, vaikka kyseinen paikka lopettaakin vuoden lopussa. Tosin mikäli haluan joskus ottaa Ellin kanssa revanssin, sen pitäisi onnistua. Ratsu kun siirtyy tallin lopettaessa Aaltokankaan ratsutalleille.
