Koska tallin vakiotunteja ei järjestetä 21.-26.12., aloin kerätä ratsastuksia loman varalle varastoon. Niinpä lyöttäydyin torstaina C-B-tunnille, jolla oli mukavasti aiheena esteet. Toivoin saavani Peran, arvelin todennäköisimmäksi Lorea ja pelkäsin hieman Elmon mahdollisuutta. Tallille päästyä tosin selvisi, että esteet olivatkin vaihtuneet kouluun. Ratsuarvelunikaan eivät menneet kohdilleen, vaan listassa nimeni kohdalla oli Potter. Toinen tuntilainen kuitenkin kysyi, vaihtaisinko hänen kanssa päittään, ja niinpä lähdin koulutunnille Rappenin kanssa. Tunnin aiheena oli hevosen muodon säätelyä lyhyemmästä aina pidempään venytykseen eteen alas.
Aluksi mentiin vähän pidemmällä ohjalla käynnissä ja ravissa hakien hevosia venyttämään pyöreinä eteen alas. Aluksi Rappen pyöristyi, muttei lähtenyt venyttämään ohjan perässä. Tuntuman pitäminen samalla, kun ratsastin pohkeella eteen auttoi kummasti, jolloin Rappen tuntui tulevan takaa etupäätä kohti ja seurasi pyöreämpänä ohjan perässä alemmas. Opettajan neuvo oli saada hevosen pää laskeutumaan ainakin sään alapuolelle. Välillä innostuin löysäämään ohjaa liikaa, jolloin Rappen pysyi kyllä alhaalla, mutta kadotti pyöreyden ja venyi pitkäksi. Niinä kertoina opettaja neuvoi hakemaan Rappenin jälleen pyöreäksi pää vähän korkeammalla ja saamaan se taas venyttämään ohjan perässä pyöreys säilyttäen. Vasemmassa kierroksessa sisäpohkeella sai tehdä enemmän töitä, sillä Rappen koetti valua sisemmäs. Enkä kyllä ihmettele, valuin taas niin pahasti itse vasemmalle, että jopa tunsin sen. Ihan kuin istuntani olisi vinksahtanut entistä pahemmin vasemmalle, kun se on häirinnyt minuakin ennen kuin opettaja on ehtinyt hoksauttaa asiasta. Huomasin istuntani valuvan vasemmalle etenkin, kun käytin sisäpohjetta estämään Rappenin valumisen sisemmäs. Jatkossa saan huolehtia istunnan säilyttämisen keskellä pohkeiden käytön yhteydessä.
Ravissa Rappen meni aika helposti pää rennosti alempana, mutta pyöreys katosi käyntiä useammin. Tajusin taas ratsastaa pohkeella rohkeammin, jolloin pyöreyttäkin alkoi löytyä. Hassua, miten unohdan käyttää pohkeita järkevästi, jos hevonen on itsestään liikkuvaa mallia. Välillä ravaillessa iski lännenratsastusfiilis, kun Rappen meni ihanan tasaisesti ja kyydissä sai nauttia menosta pidemmillä ohjilla. Välillä tosin jouduin ravissakin käyttämään ohjia lyhyempänä, kun Rappen katosi tuntumalta venyen pitkäksi. Se kuitenkin palautui aika helposti takaisin. Opettajalta tuli kehu siitä, kuinka rennosti ja tasaisesti Rappen ravasi, mutta toivoi samalla, että Rappenia saisi ottamaan vielä vähän pidempää askelta. Tätä kannatti pyytää silloin, kun se kulki pyöreänä alhaalla, jolloin selänkin oli helpompi olla työssä mukana. Yritin tehdä pyynnön mahdollisimman rauhassa, ettei Rappen jännittyisi sen takia. Yritys oli hyvä, mutta vaati toistoja useamman ennen kuin mitään tapahtui. Rappen ei tahtonut kovin noteerata pyyntöäni pidentää askelta, vaan tepsutti samaa askellusta kuin aikaisemmin. Äänellä kannustamalla tapahtui muutosta, mutta samalla Rappen nosti päänsä ylös. Sopivasti apuja hienovaraistamalla saimme muutamia hetkiä, joissa ravi rullasi pidemmällä askeleella ilman, että tahti kärsi.
Laukassa työstimme hevosen muotoa pääty-ympyröillä. Keskiympyrällä puolestaan sai ottaa käyntiä ja ravia tai huilata hetken, mikäli sellaista tarvitsi. Opettaja toivoi hevosten ensisijaisesti menevän vähän pidemmässä muodossa ja venyttävän ohjan perässä ja jos se onnistuisi, voisi hakea vähän lyhyempää muotoa. Minun tavoitteenani oli vain saada Rappen laukkaamaan rennosti ja pyöreänä ilman enempää muodon säätämistä. Aloitimme oikeasta kierroksesta. Rappen nosti laukan aika mukavasti ja oli kuulolla. Opettaja neuvoi pyytämään hevosen ulkotakajalkaa töihin ja ottamaan sisäohjalla hieman johtavia otteita. Aluksi jäin perusvirheeseeni eli nypläämään ohjalla, kunnes muistin pohkeideni olemassaolon. Sitten älysin jättää ohjastuntuman tasaiseksi ja pyytää Rappenia pohkeilla laukkaamaan tuntumaa kohti. Näistä avuista Rappen ymmärsi homman jujun ja tarjosi mukavaa pyöreää laukkaa, mistä yritin kehua sitä niin paljon kuin vain ehdin. Muutamia kertoja Rappen pääsi pudottamaan raville tai laukkasi jännittyneenä, mutta aina saadessani itseni paikoilleen, palasi Rappen pyöreään laukkaan.
Vasemmassa laukassa ongelmana oli ensin Rappenin pienoinen kipitys, jolloin se ei malttanut rentoutua. Se samalla pyrki vähän kaatumaan sisälle, joten ulkojalan nohittamisen lisäksi sain pistää sisäpohkeeni töihin estämään valumisen. Opettaja neuvoi äänellä kehumisen lisäksi myös rapsuttamaan aina nopeasti sisäkädelläkin, kun Rappen teki oikein. Niitä hetkiä tulikin mukavasti ja laukassa oli todella makea istua. Opettaja kehui Rappenin muodon olevan hyvä ja että se käytti selkäänsä mainiosti. Laukka tuntuikin siltä, että nyt hevonen oikeasti teki sen eteen jotain sen sijaan, että olisi vain humputellut menemään. Itsensä kantaminen väsytti Rappenia, joten pidin laukkapätkät kohtuullisen lyhyinä, jotta saimme mieluummin pieniä hyviä hetkiä kuin pitkiä epätasaisia kohelluksia. Onneksi maltoin näin, sillä nyt taisin saada parhaimmat laukkahetket Rappenin kanssa tähän mennessä. Ihana huomata, kuinka se on kehittynyt ratsuna hurjasti ja toivottavasti kehittyy jatkossakin. Rappen ei ilmeisesti ole kaikista paras säätämään laukkaansa, mutta jos se hiljalleen alkaa jaksaa kantaa itsensä oikein laukassa, oppii se varmasti pian senkin.
Loppuraveissa sitten venytettiinkin hevosia taas eteen ja alas. Rappen venytti aika mieluusti ja vaikutti siltä, että oli paiskinut hommia hyvinkin heiniensä edestä. Olin todella tyytyväinen tuntiin ja siihen, kuinka Rappen malttoi pääosin keskittyä ja yrittää parhaansa. Laukassa koetut hetket tuntuivat niin hyviltä, että en edes harmitellut enää estetunnin vaihtumista tähän treeniin. Ja tuo on jo melkoinen tunnustus minulta. Mutta niinhän se opettaja tuumasikin, että esteratsastus on kouluratsastusta esteiden välissä. Tolppien ja puomien parissa sen vain toisinaan unohtaa sangen helposti. Oli mukava lähteä tallilta hymyillen, ja enpä pistä pahakseni, vaikka pääsisin piakkoin toistekin Rappenin kanssa treenaamaan.
