Torstaina tallin vakiotunnit jatkuivat taas joululoman jälkeen. Lyöttäydyin kuudenneksi ratsastajaksi B-tunnille ja ratsukseni sain Peran. Olin aika tyytyväinen, sillä meillä on Peran kanssa joskus ollut varsin mukaviakin koulutunteja. Loma oli tehnyt ilmeisesti Peralle tehtävänsä, sillä sen mielestä sekä maneesin peili- että katsomopääty olivat sapelihammastiikereiden piilopaikkoja ja niitä tuli tuijotella pitkään ja hartaasti. Ottipa Pera kertaalleen pari sivuloikka-askeltakin, kun katsomopäädyssä ollut ihminen liikahti hieman. Maneesin katolta tuli myös hieman lunta alta, mihin Pera ei itsekseen olisi välttämättä reagoinut, mutta toisen ratsun säikähdys tarttui myös nytkähdyksen verran Peraankin. Voi pientä, pelokasta Uljasta Mustaa.
Tunnin treeniaiheina olivat pohkeenväistöt lävistäjällä sekä laukan kokoaminen. Pohkeenväistöjä tehtiin käynnissä siten, että lävistäjä jaettiin kolmeen osaan. Ensimmäinen osa väistettiin, toisella osalla suoristettiin ja mentiin normaalisti ja kolmas osa taas väistettiin. Väistöt oikealle olivat kerrassaan kinkkisiä. Pera tykkäsi pullauttaa oikean lapansa ulos ja asettaa itsensä oikealle. Opettaja neuvoi kontrolloimaan Peran oikeaa puolta, mikä ei muka ottanut onnistuakseen. Lopulta lavan pullahtamisen sain kuriin pitämällä paremmin oikean pohkeen tuntumalla, mutta Peran turvan saaminen pois oikealta osoittautui liki mahdottomaksi. Ei auttanut kohottava ohjasote vasemmalta saati johtava ohjasote, vaan Pera jäkitti mielissään turpa oikealla. Enpä sitten valaistunut, miten tämän asian olisi saanut hallintaan. Käyntiväistöt vasemmalle sujuivat vähän paremmin, sillä Pera ei yrittänyt pullahdella saati asettua oman mielensä mukaan. Takapäätä sai tosin nohitella hommiin, ja Perassa tuntui olevan taas bonuksena sata uutta liikkuvaa osaa. Toisaalta kolmen päivän loma varmasti teki varmasti tehtävänsä myös sen suhteen, että hevoset pääsivät vähän jäykistymäänkin. Vasemmalle tehdyissä väistöissä sain myös kontrolloitua itseäni paremmin, mikä varmasti auttoi eteenpäin.
Ravissa väistökuvio muuttui siten, että kolmeen osaan jaetusta lävistäjästä mentiin väistöjä vain keskiosa. Muutoin ravattiin lävistäjää myöten suoraa. Edelleen väistöt oikealle olivat melkoisen kinkkisiä. Peraa sai pidätellä rutkasti, jotta se alkoi kuunnella väistättävää pohjetta apujen läpikipittämisen sijaan. Vasemmalle tehdyt väistöt puolestaan menivät edelleen tasaisemmin, mutta olisin halunnut selvemmin erottuvaa liikettä. Nyt tuntui, että Pera meni vähän sinnepäin. Toisaalta mitäpä en pyytänyt paremmin, vaan jäin itsekin vähän puoliteholle. Ravissa pulmia tuotti myös jäykät jalkani, jotka eivät halunneet löytää hyvää paikkaa hevosen kyljistä. Niinpä pohjeapuni tulivat Peralle aina vähän tyhjästä, kun en saanut pidettyä pohkeitani kevyesti tuntumalla. Saisinpa vietyä tämän hyvällä mallilla olevan jossitteluni venyttelyn hyödyllisyydestä käytäntöön, niin näkisi, millaista apua siitä saisi tähän ongelmaan.
Laukan kokoamista tehtiin ilman kummempaa apukeinoa. Tavoitteena oli saada ratsastettua hevosta lyhyempään muotoon ja askeleeseen rentous silti säilyttäen. Väliin sai mennä tarvittaessa reippaampaa laukkaa ja hakea hevoseen taas energiaa, jota koota. Odotin tätä tehtävää, sillä Pera on varsin näppärä laukkatehtävissä. Kertaalleen aikoja sitten Pera esitti oma-aloitteisesti koottua laukkaa, joka tuntui varsin makealta. Harmi vain, ettei sen ilmestymisellä sillä hetkellä ollut minulla osaa tai arpaa. Suurimmaksi ongelmaksi tässä tehtävässä muodostui se, etten saanut Peraan riittävää energisyyttä, josta yrittää kokoamisen kaltaistakaan. Laukka lyheni kyllä, mutta muuttui samalla sangen ponnettomaksi eikä Pera juuri rentoutunut sen aikana. Koetin ajatella lyhentämistä istunnalla, mutta taisin silti jäädä nyppimään ohjilla turhan paljon. Pohkeeni eivät myöskään olleet säilyttämässä hevosen aktiivisuutta, vaan olivat jossain ihan muualla. Oikeaan kierrokseen saimme pari askelta oikeaan suuntaan, jolloin laukka oli lyhyttä, mutta energistä Peran kantaessa itsensä ja olemassa kevyt, mutta tuntumalla. Ähersin tehtävän aikana niin paljon, etten edes muista, mitä mahdoin silloin tehdä oikein. Todennäköisesti lakkasin hetkeksi säätämästä sadalla eri avulla, jolloin Pera saattoi ymmärtää pyyntöjäni ja tehdä niiden mukaisesti. Sorrunkin helposti yliratsastamaan, jos asiat eivät ala tapahtua riittävän nopeasti. Tuloksena on sellainen apujen sekamelska, että harva hevonen enää pysyy kärryillä.
Tunnin lopuksi jäi sellainen olo, että Peraan oli loman aikana tullut lisää liikkuvia osia, joita en saanut alkuunkaan hallintaan. Epäilemättä hevosillakin loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä voi olla yhtä mielenkiintoinen kuin ihmisillä, mikä osaltaan selittäisi tätä päivää. Tai sitten itselläni oli jäänyt maastoiluvaihe niin päälle, etten enää malttanut keskittyä ratsastamaan keskittyneemmin. Oli miten oli, tuntiin mahtui kuitenkin pari hyvää hetkeä, joten ei tämäkään kerta ollut ojasta allikkoon ja takaisin pyörimistä. Hieman laukkatehtävä jäi kaihertamaan mieltä, mutta enköhän pääse taas joskus ottamaan tästäkin asiasta paremman otteen Peran kanssa.
