Saimme mennä alkuverryttelyssä käynnin ja ravin itsenäisesti. Pera tahmaili hieman, mutta kääntyi kuitenkin ihan näppärästi. Testailin muutamia pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, ja ne tuntuivat menevän ihan ok. Yritin houkutella Peraa rentoutumaan myös ravissa, mutta se mieluusti jäi jäkittämään päänsä kanssa ylös. Muistin sitten taas jähmettyneen ohjasotteen sijasta olla vähän nopeampi kädellä, mutta se ei tällä kertaa tuottanut kovin suurta tulosta. Pohkeeni kun eivät tuntuneet tekevän mitään. Oli hassua ratsastaa eri kengillä kuin yleensä, sillä koko ote hevoseen jalkojen kautta tuntui ihan kummalta. Ravailun jälkeen ehdin vielä hetken aikaa työstää Peraa käynnissä, jossa se pyöristyi paremmin ja alkoi kaikeksi onneksi olla hieman aktiivisempi.
Verryttelyhyppynä tulimme vasemmassa kierroksessa ristikkoa (ratapiirroksen este 2). Ennen ristikon hyppäämistä ympyrän kaarella pyöräytimme keskiympyrän. Pera laukkasi alusta asti ihanasti itse ja jopa pyöristyi hetkittäin ihan itsestään. Sen takapää taisi olla siis toiminnassa, jolloin saatoin liki vain nauttia matkasta. Tulimme ristikon kahdesti, ja molemmilla kerroilla Pera laukkasi sujuvasti ilman mitään temponmuutoksia ja tuli hyviin ponnistuspaikkoihin. Kyllä kelpasi vain istua kyydissä ja miettiä, mistä nyt tuuli, kun homma lähti käyntiin noin hyvin. Yleensä olen saanut nohitella Peraa liikkumaan, mutta nyt se viiletti ihan oma-aloitteisesti menemään.
Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa esteet 2 ja 4. Ykkösristikko ylittyi näppärästi, ja Pera meinasi sen jälkeen hieman kiihdyttää. Se kuitenkin tuli takaisin kevyillä pidätteillä. Tie kakkosesteelle oli hyvä, ja muistin jopa miettiä uutta sisäpohjetta, ilmeisesti liiankin hyvin. Pera nimittäin vipsautti itsensä jo ennen estettä uuteen laukkaa eli vaihtoi oikean laukan vasemmaksi. Hyppy oli kuitenkin kaikeksi onneksi sujuva, mutta opettaja varoitti hevosen voivan myös sotkeutua jalkoihinsa, mikäli se viime hetkellä alkaa vaihtaa laukkaa. Nyt Pera kuitenkin tiesi kavioidensa sijainnin ja vaihtoi ilman, että hyppy kärsi. Tein siis kuitenkin jotain jo ennen hyppyä oikein, kun hevonen tiesi siinä vaiheessa, minne suuntaan olimme jatkamassa. Toisella kerralla Pera pääsi vähän ampaisemaan ristikon jälkeen enkä saanut pidätettyä ajoissa. Tuloksena oli se, että Pera tuli isossa laukassa ja valitsi ponnistuspaikan kauempaa. Minä jäin odottamaan miniaskelta, jota ei tullut. Sähellyksestä huolimatta Pera edelleen tiesi, että on laukanvaihdon paikka, jolloin laskeuduimme vasemmassa laukassa.Seuraavaksi lisäsimme näiden esteiden perään vielä esteen numero 3 (ratapiirrokseen nähden vastakkaisesta suunnasta). Pera intoili heti laukannostosta alkaen hyvällä tavalla. Sillä oli energiaa, mutta se ei yrittänyt kaahottaa. Enemmän se taisi vain tuumata, että jes, nyt saa taas mennä. Niinpä kolmen hypyn tehtävä sujui mukavasti. Huomasin nyt paremmin huolehtia siitä, etten päästä Peraa valumaan pitkäksi, etteivät ponnistuspaikat jää liian kauas. Pera olikin hyvin kuulolla, jolloin kakkosesteellä oikea laukka vaihtui vasemmaksi ja nelosesteellä taas takaisin oikeaksi. Hypyt lähtivät siitä, mistä ajattelin eikä mukautumisessa ollut ongelmaa. Kehuin kovasti Peraa, joka tuntui näyttävän siltä, että tietää kyllä osaavansa homman, kun kuski ei häiritse sitä.
Lopuksi hyppäsimme vielä ratapiirroksen mukaisesti neljän esteen radan. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ylittäen esteen 1. Pera pääsi hieman kiihdyttämään estettä kohti enkä ehtinyt ottaa sitä takaisin, jolloin ajauduimme liian lähelle estettä. Sentään huomasin sen ja pääsin mukaan hyppyyn, mutta opettaja patisti meidän uudelleen hakemaan ensimmäiselle esteelle paremman hypyn. Toisella yrittämällä ykkönen ylittyi paljon näppärämmin, kun muistin vähän kontrolloida Peraa. Pitkähkön laukan jälkeen ristikko ylittyi edelleen kivasti, ja muistin alkaa kääntää ajoissa okserille. Pera vaihtoi okserilla laukan näppärästi, ja pääsin kääntämään nelosesteelle ykkösesteen edestä. Pera kääntyi aika hyvin, mutta ratsastin tien vähän onnettomasti, jolloin Pera tuli lähelle estettä. Ehdin kuitenkin ääneenkin todeta miniaskeleen, joten olin hypyssä mainiosti mukana. Minihypystä huolimatta Pera sai etupäänsä vaihdettua vasempaan laukkaan, mutta takapää piti vaihtaa erikseen raviaskeleen kautta.
Tunnin lopussa opettaja tuumasi menostamme hyvää: Pera liikkui aktiivisesti, mutta ei venynyt pitkäksi, ponnistuspaikat osuivat nappiin, ja meno oli muutenkin sujuvaa. Olin itsekin yllättynyt siitä, kuinka ihanan vaivattomasti tunti meni. Peralla oli juuri sopivasti energiaa laukassa, jolloin sitä ei tarvinnut puskea eteenpäin. Se oli myös samalla todella hyvin kuulolla ja otti pienetkin pidätteet mainiosti vastaan. Niinpä laukanvaihdot onnistuivat pääosin samoin kuin ponnistuspaikat osuivat useimmiten kohdilleen. Kertaalleen koko tunnin aikana Pera tuntui miettivän yhden esteen hyppäämistä, mutta oman jännitymisen sijaan pistin pohkeet napakasti tuntumalle päämääränä mennä esteen yli hevosen kanssa ja niinhän siinä onneksi kävi. Nyt ei tarvinnut jännittää, ja se varmasti oli keskeisin syy, miksi tunti menikin näin kivasti. Toinen syy on varmasti se, että maltilliset 50-60 sentin esteet eivät aiheuttaneet ylimääräistä jännitystä. Pitkästä aikaa taas näin, että sekä minä että ratsuni nautimme tunnin aiheesta.
