Ja niin siinä kävi, kuten toivoin. Nasse siis muutti Tallinmäeltä meidän tallillemme, ja Poku palasi sinne entisen omistajansa hyvään huomaan ja kevyempään tuntikäyttöön. Ehdin jo toivoa opettajalta, että ratsastaisin varsin mieluusti Nassella keskiviikon tunnin, ja tämähän järjestyi. Opettaja oli toivonutkin voivansa laittaa sen sellaisille ratsastajille, jotka olivat sillä jo aiemmin menneet eivätkä jännittäisi uutta ratsua. Nasse, kröhöm, siis nykyisin Elmo oli hieman jännittynyt karsinassa, mutta toisaalta onhan sillä kotiutuminen vasta käynnissä, sillä se tuli tallille sunnuntaina. Se oli kuitenkin mukavan kiltti, ja helposti sujuneen varustamisen jälkeen suuntasimme maneesiin. Siellä Elmo jännittyi enemmän eikä malttanut seistä paikoillaan kunnolla, vaikka sillä oli pitelijäkin. Sähellyksen jälkeen sain jalustimet säädettyä ja satulavyön kiristettyä, ja pääsimme käveleskemään.
Elmo tarjosi jännittynyttä ravisteppailua, mutta malttoi aina siirtyä käyntiin sitä pyytäessäni. Sitä se ei tosin kestänyt, kun Dille säikähti peilipäätyä ja ampaisi laukkaan. Ennen kuin tajusin, oli Elmo pyörähtänyt vastakkaiseen suuntaan ja kirmasi laukassa menemään. En osannut odottaa tätä, joten keikahdin kaulalle hukaten molemmat jalustimet. Kaikeksi onneksi Elmo hidasti aika nopeasti ja kääntyi katsomaan peilipäätyä. Siinä sain työnnettyä itseni vikkelästi suoraksi, vaikka olin jo hetken aikaa uskonut, että luvassa oli taas maakosketus. Ei muuta kuin jalustimet takaisin ja syvien hengitysten avulla sekä Elmoa että etenkin itseäni rauhoittelemaan. Tulipahan aloitettua tunti vauhdikkaasti. Alkuverryttelyn saimme tehdä oman mielemme mukaan, ja keskityinkin hakemaan Elmon käynnissä kuulolle. Se vaikutti kovasti jännittyneeltä ja kyttäsi peilipäätyä. Hetkittäin se vielä siirtyi itsekseen raviin, mutta alkoi hiljalleen tulla kuulolle. Käynnissä se kulki tuttuun tapaansa kohtuullisen helposti oikeinpäin, vaikka välillä jännittyi katselemaan maneesia ja uusia heppakavereitaan. Ravissa opettaja toivoi Elmoa pyöristymään pidemmän ohjan perässä, jotta selkä pääsisi töihin. Hetkittäin tämä onnistuikin, mutta koska minua ja varmasti Elmoakin jännitti vielä, ei meno ollut tasaisimmasta päästä.
Alkuverryttelyn jälkeen pääsimme tunnin varsinaisen tehtävän eli sekä käynnissä että ravissa tehtyjen avotaivutusten pariin. Avotaivutuksia tehtiin pitkien sivujen alusta puoleen väliin, jonka jälkeen suoristettiin ja siirryttiin raviin. Ravissa tehtyjen avojen jälkeen puolestaan nostettiin laukka. Käynnissä tehdyissä avoissa Elmo ensin oli aika levoton päänsä kanssa. Opettaja muistutti ottamaan pidätteitä ulko-ohjalla ja rentouttamaan sisäohjaa. Helpommalta suunnalta tuntui tällä kertaa oikea kierros. Elmossa tosin tuntui olevan peramaisesti ainakin sata liikkuvaa osaa, joita oli välillä mahdoton hallita. Eniten avotaivutuksen valmistelussa auttoi puolipidätteen käyttö. Kun Elmo tuli kuulolle, saatoin järjestellä apuni paremmin, jolloin Elmokin pyrki niitä toteuttamaan. Välillä tosin Elmo väänsi itsensä turhan mutkalle, jolloin sain taas palautella sitä vähän paremmin oikeaan asentoon. Välillä taas itse jäin säätämään montaa apua kerralla, jolloin Elmokaan ei enää ymmärtänyt, mitenpäin sen piti olla. Vasemmassa kierroksessa ongelmana oli saada etupää pysymään vähän sisempänä. Vasemmalle valuva painoni taisi vinkata ratsulle turhankin hyvin, että tulehan tänne vasemmalle. Opettaja huomautti, että Elmo pitäisi saada kantamaan vasen puolensa paremmin. Molempiin suuntiin auttoi hienosti ulko-ohjan tuntumalla pitäminen. Sisäohjassa roikkuminen kun vain pahensi tilannetta. Avotaivutusten jälkeen Elmo siirtyi mukavasti raviin ja alkoi rentoutua siinäkin alkutuntia paljon paremmin.
Ravissa tehdyt avotaivutukset jäivät meillä Elmon kanssa enemmänkin avotaivutuksen kaltaiseksi menoksi. Liikkuvia palasia alkoi olla minulle liikaa enkä ole varma, onko Elmolla aiemmassa elämässä juuri raviavoja edes tehty. Jälleen puolipidätteiden avulla sain Elmoa odottamaan, jolloin sain aina yhden palasen avotaivutuksesta kohdilleen. Elmosta huomasi, että se kyllä yritti kovasti, ja saimmekin muutamia askeleita avotaivutustakin lopulta tehtyä. Välillä Elmo taas sekosi epämääräisistä avuistani ja siirtyi käyntiin. Niinä hetkinä huomasin taas itse rauhoittua, jolloin Elmokin oli paremmin kuulolla. Ravissa en opettajalta juuri saanut kommenttia, mutta yhden hyvän hetken hän kuitenkin ehti huomata. Siinä olin juuri saanut Elmon ehkä raviavoa eniten muistuttavasti järjesteltyä, jolloin Elmo liikkui helposti ja pysyi toivotusti ilman ylimääräistä säätämistä. Jostain syystä nyt ravissa oli helpompi järjestellä Elmo avotaivutuksen kaltaisesti vasemmassa kierroksessa, mistä lie moinen johtui.
Laukannostot avotaivutuksesta suoristumisen jälkeen olivat aika nihkeitä. Elmo nosti usein oikeassa kierroksessa suosikkilaukkaansa eli vasenta. Oikean laukan nostoa sai valmistella paljon tarkemmin, jotta sen sai nousemaan. Laukkapätkien aikana opettaja kehotti kokeilemaan kevyttä istuntaa, jotta nyt jotenkin pätkittäisesti pyörivä laukka rullaisi paremmin. Napsautin myös yhdessä kohtaa vähän raipallakin, johon Elmo reagoi tarjoamalla pukin. Ei muuta kuin toinen napsautus perään, ja johan Elmokin ymmärsi, että raippa tarkoittaa eteen, ei takapään nakkaamista ilmaan. Kevyestä istunnasta huolimatta laukka ei alkanut rullata tunnin aikana juurikaan. Opettaja kertoikin, että Elmolla ei ole laukattu kunnolla noin kuukauteen kelien ja maneesittomuuden takia. Ei siis ihme, jos laukka on aluksi vähän jäykkää.
Loppuraveissa opettaja toivoi hevosten venyttävän eteen ja alas. Elmo oli sangen hyvä tässä, ja se venytti helposti pitkälle ohjan perässä. Niinä hetkinä sen vähän hidasta ravia sai pyydettyä isommaksi ilman, että tahti kärsi. Elmo oli tässä vaiheessa ollut jo pidemmän aikaa rento eikä enää häseltänyt päänsä kanssa saati jaksanut kyttäillä mitään. Opettajakin kehui, kuinka hyvin se alkuhäslingin jälkeen rauhoittui. Nyt siinä olikin enemmän sitä rauhallista ja mukavaa Elmoa, johon olin aiemmin tottunutkin. Niinpä tunnin jälkeen tuumasin, että menen sillä mieluusti jatkossakin. Kunhan Elmo pääsee kotiutumaan kunnolla ja osaksi muuta laumaa, niin uskon siitä tulevan jälleen näppärä tuntiponi.
