Viikon ensimmäinen ratsastustunti hurahti hieman yllättävällä tallilla, nimittäin Turkan ratsurinteellä. Harmittelin hieman hevosetonta maanantaita, sillä takana oli kuitenkin reissun takia peräti kolme tallitonta päivää. Niinpä tartui innolla syöttiin, kun talli ilmoitti Facebook-sivuillaan heidän koulutunnillaan olevan tilaa. Lopulta tunnille tuli lisäkseni vain yksi junnuratsastaja, joten pääsin varsin edullisesti hyvin pienelle tunnille. Ratsutoiveeksi esitin testausmielessä jonkin muun kuin jo kokeilemani Hissun, jolloin sain tallin suurimman ratsun eli Salvador B:n. Sauli on 1999 syntynyt ruuna, jonka säkäkorkeus on kunnioitettavat noin 180 senttiä. Koostaan huolimatta se on varsin lempeä. Tallin sivuilla Saulin koulutustason kerrotaan olevan koulussa helppo A ja esteillä metri. Ruunan kehutaan myös toimivan hienosti niin pienillä kuin isoilla ratsastajilla ja olevan miellyttämisenhaluinen ratsu.
Tallilla ei ole maneesia, mutta onneksi pakkasta oli vain noin -8 astetta eikä tuullut. Alkuverryttelyssä pyörittelimme aluksi isoja ympyröitä jokaiseen kulmaan ensin käynnissä, sitten ravissa keventäen ja lopuksi ympyrät harjoitusravissa istuen. Sen jälkeen teimme muutamia siirtymiä käynnistä ja ravista pysähdyksiin pyrkien tekemään jarruttaminen uloshengityksen avulla oma lantio pysäyttämällä. Sauli liikkui ja asettui käynnissä aika mukavasti pyöristyen, jolloin ympyrät oli helppo tehdä. Välillä huomasin hevosen olevan oikealla kiinni, jolloin opettaja kertoikin sen joskus tekevän sitä. Opettaja kertoi, että kun Saulin saa uskomaan, ettei ratsastaja aio kantaa sitä sen puolesta, kevenee se siltäkin puolen. Ravissa ympyrät olivat työläämpiä, sillä Sauli yritti jäädä oikealta raskaaksi. Opettaja neuvoi viemään sisäohjaa reilusti sisälle kuin avaisi oven. Tein näitä ovenavausliikkeitä kerta toisen jälkeen, ja hetkittäin Sauli irtosikin oikealta. Muutoin se ravasi pääosin ihan kivasti, mutta yritti välillä jäädä hiippailemaan. Välillä pyytäessäni raviin aktiivisuutta nosti Sauli hyvin lyhyen laukan. Tätä tapahtui turhankin monta kertaa, joten ilmeisesti en sitten kontrolloinut hevosen etuosaa, kun se pääsi venymään sieltä omille teilleen.
Siirtymisissä alaspäin Sauli oli näppärä. Käynnistä päästiin pysähdyksiin aika hyvin ilman ohjaa. Opettaja hoksautti vetämään vatsalihaksia uloshengityksen aikana sisään, jolloin selkä pääsisi vähän pyöristymään. Ravista Sauli siirtyi hyvin helposti käyntiin, mutta pysähdykseen vaadittiin hieman ohjan apua. Näistä kokeiluista huomasi kuitenkin, kuinka hyvin ratsu olisi totellut istuntaa, jos olisin sitä osannut paremmin käyttää. Isoksi hevoseksi sen harjoitusravi oli yllättävän helppoa istua, jolloin ravissa pyöräytetyt ympyrät ilman keventämistä sujuivat ilman kauheaa pomppimista. Aktiivisuus taisi kuitenkin niiden aikana hieman hiipua, joten taisin silti jäädä jaloillani vähän pusertamaan varmistaakseni tasapainon säilymisen.
Seuraavaksi opettaja pisti meidän tulemaan muutamia kertoja sulkutaivutusta molemmissa kierroksissa niin käynnissä kuin ravissa. Mietin jo, että nyt mennään turhan vaikeille vesille vieraan hevosen kanssa, sillä en ole aikoihin tehnyt sulkutaivutuksia. Oikeassa kierroksessa sulkutaivutukset käynnissä onnistuivat silti aika kivasti. Sauli tuntui huomaavan varsin näppärästi, mitä pyydän, ja se oli helppo saada sulkutaivutukseen noin reilun puolikkaan pitkän sivun ajaksi. Etupää pysyi uralla ja takaosa kiltisti vähän uran sisäpuolella. Oma istuntani pysyi kumman hyvin paikoillaan, jolloin Sauli puksutti aika helposti menemään. Viilausta opettajalta tuli siitä, ettei tahti saanut hidastua. Ravissakin oikea kierros sujui kohtuullisesti, mutta aktiivisuus hiipui silloin aika paljon. Ihmeen hyvin Sauli kuitenkin reipastui, kun opettajakin oli äänellä avittamassa. Vasen kierros oli itselleni vaikeampi, jolloin Saulikaan ei päässyt loistamaan. Käynnissä minulla oli vielä kohtuullisesti aikaa järjestellä palikoita ja saada vähän sulkutaivutuksen kaltaista menoa, mutta ravissa pakka levisi kunnolla. Sauli tarjoili monet kerrat lyhyttä laukkaa, kun kuvittelin itse pyytäväni sitä sulkutaivutukseen. Se tahtoi myös päästä itse säätelemään vauhtia, kun puolipidätteeni eivät menneet läpi. Niinpä hevonen ei pysynyt kuulolla eikä apuni menneet perille. Kun taas sain pidätteen läpi, ja Sauli alkoi kuunnella, saimme vasempaankin kierrokseen ainakin pari sulkutaivutusta etäisesti muistuttavaa askelta.
Ravissa tehtyjen sulkutaivutusten jälkeen nostettiin laukka, jossa Sauli tykkäsi hitailla paljon. Raipalla muistuttamisen seurauksena oli hyvin usein pukki, jos toinenkin, mutta ei juuri reippaampaa menoa. Opettaja tuumasi, että Saulin pukit irtoavat onneksi hyvin minimaalisesti maasta eikä se esitä koskaan yhtä pukkia enempää. Hevoskuiskaustaitoni olivat hyvin vinksallaan, sillä päädyin esittämään tunnin aikana muutamia sarjapukkejakin Saulin kanssa. Opettajakin ihmetteli Saulin käytöstä, sillä yleensä se on laukassakin ihan reipas. Liekö sitten parin päivän vapaa saanut hepan jäämään lomafiiliksiin vai mikä ollut, mutta jäin aika nynnyksi laukassa enkä pukkien pelossa juuri rohjennut pyytää Saulia laukkaamaan reippaasti. Muutamia piirun verran rullaavampia hetkiä saatiin, mutta nekin olivat melko tiukassa.
Tunnilla ehdittiin vielä tehdä pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Kuviona oli pyöräyttää puolikas voltti, suoristaa hevonen ja väistättää se sitten takaisin uralle, jonne päästyä siirryttiin käyntiväistön jälkeen raviin ja raviväistön jälkeen laukkaan. Väistöt käynnissä ja ravissa sujuivat, kunhan muistin huolehtia puolipidätteiden läpimenosta. Ilman niitä Sauli vain harppoi itsensä takaisin uralle ilman, että matkaan mahtui väistöaskelia. Kun taas pidätteet sai läpi, väisti Sauli ihanan helposti ja siten, että tunsin väistöaskeleet istunnallakin. Muistin jopa silloin olla rento ja antaa hevosen tehdä työt sen sijaan, että puskin sen jokaisen askeleen läpi. Hetkittäin väistöt olivatkin ihanan helppoja, ja saatoin fiilistellä, millaista ratsastus helpoimmillaan on. Onneksi raviväistöjen jälkeen tehty laukkaosuus palautti minut taas napakasti maanpinnalle. Laukat nousivat kyllä, mutta tarmokkuus niistä oli hyvin kaukana. Hoputin ja nohitin, välillä tohdin napsauttaa raipallakin pukin vastineeksi useimmin saaden, mutta Sauli ei vain halunnut syttyä hommaan. Huomasin könöttäväni itse etukumarassa, sillä edestä raskaammaksi laukassa muuttunut Sauli veti minut helposti sinne. Koetin tätä korjaten samoin kuin polviani aktiivisesti satulasta irroittaen saada hevoseen aktiivisuutta, mutta se jäi nyt kokonaan matkasta.
Loppuraveissa pyörittelimme vielä pidemmällä ohjalla ympyröitä mahdollisimman vähän ohjaa käyttäen. Sauli kuunteli istuntaa ja pohkeita taas kivasti, jolloin sen kanssa sai pyöriteltyä aika hyvin ympyröitä ilman ohjan apua. Oikea kierros oli minulle helpompi, kun taas vasemmassa en saanut niin näppärästi hevosta kääntymään, vaan välillä jouduin käyttämään ohjaakin. Tämän tunnin perusteella menisin mieluusti Saulilla vielä joskus toistekin koulutunnin. Se vaikutti mukavan herkältä, ja sillä oli sangen tasaiset askeleet kokoonsa nähden. Etenkin hyvin lyhyt laukka tuntui siltä, että olisin voinut huristella koko tunnin siinä askellajissa. Seuraavalla kerralla olisi tosin kiva oppia ratsastamaan Sauli aktiiviseksi myös normaalissa laukassa. Joka tapauksessa oli hauska käydä uuden ratsun selässä ja vieläpä ihan ulkona ratsastaen.
---
Sain Ponipulinaa-blogin Kirsiltä haasteen (kiitos!), johon innostuin naputtelemaan vastaukset. Jospa niistä olisi iloa satunnaisille kävijöille tai lukijoille, jotka eivät ole jaksaneet kahlata yli 700 kirjoitustani läpi. Olen saamaton haastamaan muita, mutta napatkaa toki kysymykset tästä omaan blogiinne, jos haluatte.
1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja hevosista, joten niiden yhdistäminen tuntui loistavalta ratkaisulta. Yritän myös kovasti oppia asioita kertailemalla tuntien antia näin koneen ääressä naputellen. On myös kiva saada lukijoilta kommentteja samoin kuin vinkkejä mahdollisesti pohtimiini pulmiin.
2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
Yritän käydä seurani kisoissa aina, kun niitä järjestetään. Koulukisoissa ilmoittaudun helpon B:n luokkaan ja estekisoissa puolestaan korkeintaan 80 sentin luokkaan.
3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Säännöllistä ratsastusta on nyt takana reilut kuusi vuotta.
4. Koulu vai esteet?
Esteet, vaikka sisäinen kouluratsastajani herää toisinaan henkiin. Jostain syystä jaksan keskittyä paljon paremmin treenaamaan esteillä kuin vääntämään koulua vakavissani.
5. Valmennus vai kilpailut?
Mieluusti ottaisin molemmat, jos vain olisi mahdollista. Valmennuksiin ei nyt ole mahdollisuutta, mutta osallistun tosiaan seurani kisoihin, jos vain suinkin pääsen.
6. Poni vai hevonen? Perustele.
Hevonen, sillä tällä 179,5 sentin pituudellani harva poni sopii alleni.
7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
On ollut kaksi vuokrahevosta, Helvi ja Verona.
8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Olen hypännyt, viimeksi tämän kesän leirillä. Ne tuppaavat kuitenkin jännittämään vielä melkoisesti.
9. Lempihevosrotusi?
Kyllä se suomenhevonen on. Hilanterilla lienee osuutta asiaan ja paljonkin.
10. Korkein hyppäämäsi este?
105 sentin pysty.
