Ensimmäisenä tehtävänä käännyin lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja pyöräytin sen aikana voltit molempiin suuntiin. Käynnissä pelkästään suorana keskihalkaisijalla pysyminen tuntui haasteelliselta. Easy pääsi ottamaan sivuaskelia molempiin suuntiin enkä saanut jostain syystä pidettyä sitä suorana. Meno tuntui välillä melkoiselta kiemurtelulta, ja nyt vasta tajusin, että ilmeisesti hevoselle jäi liikaa omaa aikaa sen sijaan, että olisin pistänyt sen aktiivisesti töihin. Voltit menivät vähän samaan tapaan, ja ne olivat aika kaukana pyöreästä muodosta. Easy otti avut vastaan herkästi, jolloin se taisi myös reagoi tahattomiin apuihini eli esimerkiksi painon valumiseen. Oikealle asetus meni kohtuullisesti läpi, mutta vasemmalle oli takkuisempaa. Hetkittäin Easy rauhoittui tasaisemmalle tuntumalle, mutta aika nopeasti se oli taas vähän jännittyneempi ja tuntui pureskelevan kuolainta. Ravissa keskihalkaisijalla suoraan meneminen helpottui käyntiin verrattuna. Ilmeisesti nyt hevonen keskittyi etenemään eikä jäänyt miettimään kaikkea muuta. Volteilla vaivasivat samat ongelmat eli ne tahtoivat olla vaikka minkä muotoisia pyöreyden sijaan. Ravissa Easy myös pysyi helpommin päänsä kanssa rauhassa.
Tuossa tehtävässä huomasin omiksi virheiksi muun muassa pienoisen etukenotuksen ja käsien jäämisen turhan alas. Etenkin volteilla käteni hakeutuivat selvästi alemmas ihan kuin se auttaisi hevosta rentoutumaan tuntumalle. Havahduin kerta toisen jälkeen siihen, että muka kantamani kädet olivatkin valahtaneet takaisin tutulle paikalle ja jouduin taas muistuttamaan itseäni niiden kantamisesta. Volteilla yritin ajatella myös sitä, että annan sisäpohkeella tilaa hevoselle kääntyä silti varmistaen, ettei se pääse valahtamaan sisemmäs. Koetin myös yrittää pyytää asetukset selvästi enkä jättää tehtävää puolitiehen, ellei hevonen sattunut heti lukemaan ajatuksiani. Vasemmalle pyöräytetyillä volteilla tajusin, kuinka ulkokäteni ei pysy tuntumalla, vaan valahti aina eteenpäin. Se varmasti vaikeutti osaltaan hevosen saamista ohjan tuelle. Oikealle tehdyillä volteilla käteni pysyivät tuon osalta paremmin, jolloin Easykin asettui sujuvammin.
Toisena tehtävänä väistätin Easyä muutaman metrin pitkän sivun alusta keskemmäs ja nosti kierroksen suuntaisen laukan. Easy väisti todella kevyesti, ja sen ottamat väistöaskeleet oli helppo tuntea. Huomasin kuitenkin sen pääsevän vähän mutkalle, kun en huolehtinut väistön vastaisesta puolesta. Pitämällä pohkeen sieltä tuntumalla samoin kuin ottamalla tarvittaessa pidätteitä sisäohjalla tasoittui Easy taas suoremmin väistöihin. Väistön jälkeen suoristin hevosen ja nostin käynnistä laukan. Nostot onnistuivat helposti, mutta Easy tahtoi lähteä laukkaan hieman ampumalla. Huomasinpa myös, kuinka päästin tuntuman valumaan, jolloin ratsu pääsi halutessaan venymään pitkäksi. Jostain syystä en osaa sekä pitää ohjia käsissäni että käyttää pohjetta, vaan jompikumpi tuntuu aina kärsivän. Laukassa pyöräytin vielä aina tarpeen mukaan pääty-ympyrän. Niitä tekemällä Easy palasi aina rauhallisempaan laukkaan ja kulki aika mukavan rennosti. Kertaalleen se tosin otti väistöstä oman lähtönsä, kun säikähti maastopolulle ilmestynyttä hevosta taluttajineen. Onneksi sille riitti vain muutama laukka-askel, jonka jälkeen se malttoi siirtyä käyntiin. Kivaa oli se, ettei väistöissä tuntunut kummempia eroja eri suuntiin tehtyinä, ja laukatkin nousivat helposti molempiin suuntiin.
Loppuraveissa houkuttelin Easyn venyttämään ohjan perässä, mutta en saanut mainittavaa onnistumista. Easy laski päätään hieman, mutta ei juurikaan alkanut venyttää. Se kuitenkin ravasi alun kipityksen jälkeen mukavan rauhassa, jolloin työstin vielä hieman ympyröillä asetuksia. Vasen kierros tökki edelleen, mutta asetukset menivät kuitenkin jo piirun verran paremmin, kun vielä hetken aikaa niitä käynnissä työstin. Tämä kolmas kerta Easyllä oli rauhallisin, mutta ratsu oli silti ihanasti itse eteenpäin menevä. Tarkeninpahan ratsastaa tälle talvea jo kolmannen kerran ulkona, hurjaa. Elämää ja ratsastamista on siis olemassa myös ilman maneesia.
