Melkein kaikki nappiin

Itsenäisyyspäivänä sattui olemaan niin kivasti tunneilla tilaa, että ymppäsin itseni C-B-tunnille puomien pariin. Tunnille tuli vain neljä ratsukkoa, joten pääsimme nauttimaan kunnon pienryhmähenkisestä menosta. Ratsukseni olin kehdannut toivoa Peraa, sillä halusin päästä hyvin menneen estetunnin jälkeen työskentelemään sen kanssa myös puomeilla. Opettaja toteutti toiveen, ja ilosta hyristen kipusin Peran selkään. Pera oli alkuverryttelyssä varsin mukava. Ratsastin käyntiä vähän pidemmällä ohjalla, ja Pera hakeutui tuntumalle sangen helposti. Tein sitten siirtymiä samalla ohjastuntumalla yrittäen säilyttää Pera rentona pää alhaalla. Aluksi Pera nosti päätään siirtymisissä, mutta alkoi sitten varsin hyvin siirtyä käynnistä raviin länkkähenkisesti pää alhaalla pysyen. Ravissa pää alkoi nousta vähän useammin ylös, mutta aikani muistutettuani Pera malttoi pysyä päänsä kanssa aloillaan ja ravata rennosti eteen. Tässä vaiheessa aloin melkein toivoa, että edessä olisi ollut tunnin verran lännenratsastuksen perehtymistä. Pera tuntuu toimivan helposti pidemmällä ohjalla, jolloin se myös rentoutuu minun kanssani paljon helpommin kuin kunnon ohjastuntumalla työskennellen.

Ensimmäiseksi tulimme vasemmassa kierroksessa puomit harjoitusravissa. Niiden ylittämisen jälkeen siirryttiin käyntiin ja nostettiin vasen laukka, jolla ylitettiin vähän matkan päässä ollut puomi ja jatkettiin uraa myöten tehtävän alkuun. Pera tahmaili ravissa hieman ja meinasi jopa hidastaa puomeille. Nohittamalla se kuitenkin jaksoi nostella jalkansa niistäkin kohtuullisesti yli. Vasemmat laukat nousivat käynnistä ihan ok, mutta aktiivisuutta olisi saanut olla enemmän. Laukka ei noussut siis pontevimmin, mutta pääsimme kuitenkin aina yksittäisen puomin yli siten, että askeleet sopivat ihan näppärästi. Vastoin kuin yleensä, olisin voinut tahkota ravipuomeja vähän enemmän. Olisin halunnut hinkata niitä sen verran, ettei Pera vain valu niistä yli, vaan alkaa koukistella ja nostella jalkojaan, jotta selviytyy niistä helposti ja ilman, että tahti kärsii.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa laukaten ympyrällä kahta puomia. Tarkoituksena oli saada sujuva laukka, jonka avulla puomit ylittyisivät ilman ongelmia. Oikea laukka nousi vasenta paremmin, ja Pera oli helposti säädeltävissä. Menimme kolme kierrosta, joissa kaikki puolikkaat viimeistä lukuun ottamatta menivät tasaisesti kymmenellä askeleella. Viimeisellä puolikkaalla opettaja halusi minun vähän ratsastavan kaarta pienempänä, sillä toiseen kaareen verrattuna se oli valunut vähän isommaksi. Ratsastin sitten turhan jyrkästi, jolloin yksi askel jäi pois, ja tulimme sen puolikkaan yhdeksällä askeleella. Muutoin Pera kääntyi ja laukkasi niin tasaisesti, ettei minun juuri tarvinnut tehdä töitä. Opettajakin kehui suoritustamme, ja välitin kiitokset Peralle. Se oli laukassa jälleen niin säädeltävissä ja kuulolla, että menosta sai pääosin vain nauttia. Ihanaa, kun hevonen tekee niin kuin pyydetään eikä kyseenalaista ihan kaikkea.

Tämän jälkeen ratsastimme pääty-ympyrän laukassa, suuntasimme siitä suoralle linjalle ja sen jälkeen pyöräytimme vielä pääty-ympyrällä olleiden kahden puomin yli. Suoran linjan 13 metrin välein olleiden puomien väleihin tuli saada neljä askelta. Ensin arvelin, että höpöksi menee, sillä osaan yleensä pääosin mennä vain vauhdikasta laukkaa. Alkuun pyöräytetty pääty-ympyrä antoi kuitenkin hyvin aikaa hakea sopiva laukka, jolloin tulimme molemmat kerrat suora linja vaaditusti neljällä askeleella. Sen jälkeen pyöräytetylle pääty-ympyrälle puomit ylittäen ei myöskään tullut ongelmaa. Opettaja tuumasikin, että tehtävä näytti ihan liian helpolta meille. Onneksi siihen tulikin meille muutos, kun sitä tultiin vastakkaisesta suunnasta eli vasemmassa kierroksessa pyöräyttäen ensin alle pääty-ympyrä puomien yli ja sitten suora linja. Opettaja antoi meille tehtäväksi tulla suoran linjan välit kolmella ja neljällä askeleella. Ympyrä puomien yli meni edelleen hyvin, mutta innostuin turhankin paljon kolmen laukan välistä. Kiihdytin Peraa siis turhaan, jolloin ensimmäinen väli meni kyllä kolmella askeleella, mutta toiseen väliin ei ollut enää toivetta saada neljää askelta. Opettaja hoksautti, että Peran askel venyy ilman kummempaa eteenratsastusta, joten voisin ottaa rennommin. Toinen yrityskään ei mennyt nappiin, vaan olin vuorostaan myöhässä kiinniottamisen kanssa ja taas toiseen väliin hurahti neljän sijasta kolme askelta. Kolmannella ja samalla viimeisellä yrittämällä saimme kolme ensimmäiseen väliin ja toisessa välissä neljäs laukka-askel tuli siten, että puomi jäi Peran etujalkojen väliin.

Loppuraveissa Pera yritti vähän kiihdytellä, kun oli päässyt innostumaan laukkaosuuksista. Toppuuttelemalla ja ympyröitä pyörittämällä se rauhoittui kuitenkin aika hyvin ja lähti venyttämään eteen ja alas. Jälleen tunti Peran kanssa oli erittäin kiva, vaikka vaikeampi tehtävä ei meiltä mennytkään nappiin. Nyt jälkikäteen miettiessäni tehtävän epäonnistumisen syytä, huomasin jääneeni istunnalla hyvin jännittyneeksi puomien ensimmäisessä välissä. Jännitin viimeiseen askeleeseen sitä, pääsemmekö ensimmäisen välin kolmella askeleella, jolloin tietämättäni puskin Peraa vielä toista väliä kohti. Ei siis ihme, että hevonen hämmentyi, kun istuntani komensi eteen ja ohjilla puolestaan yritin toppuutella. Enpä älynnyt tätä tehtävän aikana. Jos olisin tajunnut, olisin ehkä saanut asian korjattua paremmaksi. Joka tapauksessa tämä tehtävä osoitti sen, että samoilla askelmäärillä pelaaminen onnistuu, mutta kun väleihin aletaan pistää erilaisia määriä, olen hukassa. Tällaista saisi siis treenata enemmänkin, jotta oppisin kontrolloimaan hevosta nopeammin sen sijaan, että pistän sen yhteen vauhtiin, sähellän viime hetkellä jotain tai mikä pahinta, jään vain toivomaan parasta.