Tiistain Tallinmäen tunnilla tahkosimme Jetin ja kolmen muun ratsukon kanssa koulua. Alkuverryttelyä ehdin tehdä tovin itsenäisesti, kunnes siirryimme koko kentän kahdeksikolle. Me Jetin kanssa aloitimme tehtävän laukassa vaihdot aina suunnanmuutosten loppuun tehden. Laukkatahkoamisen jälkeen työstimme samaa kuviota vielä tovin ravissa. Vaihdot tulivat kuviolla ihan mukavasti ja muutamat vieläpä ilman kummempia jarrutteluita. Parannettavaa olisi ollut kahdeksikon ympyräkaarteissa, sillä paikoin ratsastin ne huolimattomasti, ja Jetti pääsi oikaisemaan reittiä. Ravissa tein kahdeksikon hieman tarkemmin, joten siinä ei tullut mitään uutta pulmaa.
Seuraavaksi teimme väistöjä pituushalkaisijalta uralle, kerran tai pari väistön aikana suoristaen. Uralle pääsyn jälkeen ravasimme pätkän ja siirryimme sen jälkeen käyntiin valmistellen laukannoston lyhyen sivun keskeltä. Väistöt tultiin lopulta myös kokonaan ravissa, mutta teimme edelleen siirtymän käyntiin ennen laukannostoa. Käyntiväistöissä ehdin ährätä paljon ylimääräistä, mikä hieman jarrutti menoa. Jotkin asiat ovat hassusti käynnissä hankalampia, etenkin jos tehtävä muutenkin syö eteenpäinpyrkimystä. Kun sain oltua enemmän hiljaa ja rauhassa, pääsi Jetti tekemään asiallisia väistöjä myös käynnissä. Raviväistöt sen sijaan olivat sujuvampia. Erityisesti väistöt oikealle sujuivat mukavasti ilman hyytymistä. Väistöissä vasemmalle sain olla tarkka, ettei Jetin takaosa päässyt johtamaan liikettä. Siinä saikin ajatella selvemmin etuosan pitämistä edellä, jolloin väistö meni paremmin.
Laukannostot, pääty-ympyrät ja toisen pitkän sivun laukka sujuivat ihan ok. Olisin saanut kaivella Jetistä hieman pidemmän laukan, mutta toisaalta Jetin laukka oli kuitenkin ihan aktiivista. Molemmissa kierroksissa sain miettiä ympyröillä Jetin kunnollista kääntämistä ulkoa. Oikeassa kierroksessa se sai Jetin kääntymään paremmin, vasemmassa taas sain sen avulla korjattua Jetin etuosan takaosan eteen. Näiden korjausten avulla saimme mukavia, pyöreitä ympyröitä. Toisen pitkän sivun laukka sujui ihan hyvin, kun muistin edelleen miettiä suoruutta ja säilyttää laukan tahdin.
Loppuraveissa tahkosimme vielä tovin nelikaarista kiemurauraa. Paikalle saapuneet vikeltäjät alkuverryttelyineen veivät Jetin keskittymiskyvyn, ja se kehtasi jopa kesken kiemurauran rikkoa laukalle, kun kaksi varmasti todella pelottavaa tyttöä hölkkäsi tietä pitkin. Hoh! Niinpä kiemurauran tahkoaminen oli meillä seilailua keskittymisen ja keskittymiskyvyn herpaantumisen välillä. Aloin ratsastaa hieman turhia säätäen, mikä ei parantanut tilannetta. Muutamat kaaret ja suoristukset saimme kuitenkin kaikesta hössötyksestä huolimatta ratsastettua kivasti. Muutoin olisin saanut ratsastaa kuvion paljon rennommin. Nyt yritin säätää jokaista askelta, jolloin suoritus oli pahimmillaan sangen epätasainen ja jännittynyt.
Tunnin jälkeen tajusin taas, kuinka paljon ylimääräistä sitä satulassa tuleekin joskus tehtyä. Vaikka rentous olisi avain parempiin suorituksiin. Alun laukka- ja raviokuvio kahdeksikolla meni paljon sujuvammin, kun en vielä siinä vaiheessa prässännyt turhia. Väistötkin olivat pääosin vielä ok, mutta nelikaarisella kiemurauralla sitten tein jo liikaa. Ilmeisesti halusin tunnin loppuvan selvään onnistumiseen, mikä pisti yliyrittämään. Onneksi siihenkin kuvioon mahtui lopulta vähän rennompia ja sitä myöten sujuvampia pätkiä.
