Tiistaina oli vuorossa Jetin kanssa Artsin koulutunti, jonka jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Tänään treenasimme pohkeenväistöjä, voltteja sekä vastalaukkoja. Näitä onkin harjoiteltu ahkerasti viime aikoina eikä lisäoppi tee yhtään pahaa. Alkuverryttelyssä saimme Jetin kanssa siirtyä lyhyen ravipätkän jälkeen laukkaan, jossa Jetti vertyy ehkä helpoiten. Jetti tuntui ihan hyvältä, ehkä hieman tavallista hitaammalta, mutta ei miltään aivan tervakaviolta.
Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa pituushalkaisijalle ja teimme pohkeenväistön uralle. Siinä menimme pari askelta avotaivutuksen kaltaisesti, minkä jälkeen lähdimme voltille. Voltin jälkeen menimme pohkeenväistöä takaisin pituushalkaisijalle, jonka loppuun pyöräytimme vielä voltin toiseen suuntaan. Väistöt vasemmalle lähtivät tänään paremmin. Väistöissä oikealle en saanut Jetin vasenta takajalkaa kunnolla hommiin. Väistöissä sain joka tapauksessa miettiä sitä, ettei Jetti pyrkinyt karkaamaan tehtävästä venymällä pätkäksi. Etuosa piti siis olla hallussa samalla, kun pyysi väistöaskelia. Väistön vastakkaisella ohjalla tehdyt pidätteet auttoivatkin tässä samoin kuin se, etten kipannut itse satulassa vinoon ja nakannut pohjettani ihan minne sattuu. Volteilla sain keskittyä sekä kääntämään että säilyttämään eteenpäinpyrkimyksen, jos (ja usein kun) se oli kadonnut väistöissä. Avotaivutuksen kaltaisen valmistelun onnistuminen auttoi kovasti volteilla.
Tulimme kuvion samankaltaisesti vielä laukassa, mutta ilman väistöjä. Laukka nostettiin pituushalkaisijan alkupuolella ja siitä käännyttiin heti voltille. Sen jälkeen ratsastettiin ikään kuin lyhyt lävistäjä pituushalkaisijalta uralle. Siinä suoristettiin parin askeleen verran ja ratsastettiin toinen lävistäjä takaisin pituushalkaisijalle. Siitä puolestaan pyöräytettiin taas voltti. Kuvioon mahtui siis yksi pätkä vastalaukkaa, kun taas voltit mentiin myötälaukassa. Jetti nosti laukat ihan asiallisesti, mutta niin volteilla kuin lävistäjän kaltaisilla osuuksilla riitti puuhaa. Säädin niillä liikaa, jolloin suorituksemme olivat epätasaisia. Jetti pääsi pudottelemaan raviinkin, kun puuhasin selässä niin epämääräisesti. Yksinkertainen ohje oli hakea hyvä, kiireetön laukka voltilla ja mennä muu kuvio ihan rauhassa selässä mitään ylimääräistä säätämättä. Kummasti homma helpottuikin, kun en alkanut varmistella mitään kohtaa turhaan, vaan menin sopivan rennosti.
Loppuravissa haimme vielä vähän isompaa ravia. Sain vähän nohitella Jettiä, jotta se jaksoi vielä tunnin lopuksi tsempata. Jetti tuntui tällä tunnilla hieman väsyneeltä, ilmeisesti vähän raskaampi viikonloppu painoi. Vaikka jouduinkin nohittelemaan sitä läpi tunnin enemmän kuin yleensä, mahtui mukaan onneksi parempiakin pätkiä. Laukassa sain taas hyvin ideaa siitä kiireettömästä, mutta silti aktiivisesta etenemisestä. Pohkeenväistöissä taas sain kertailla sekä etu- että takaosan hallitsemista yhtä aikaa. Treenit olivat siis hyviä, vaikka menimmekin ne vähän puoliteholla.
