Sunnuntaina oli vuorossa Ankkurilahden Ratsastajien 2-tason estekisat. Olin ilmoittautunut Jetillä 90 sentin luokkaan, jossa ensimmäinen vaihe oli arvostelulla 367.1., ja toinen vaihe oli taitoarvostelu eli 372 sekä 100 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1. Sade muisti taas kisapäivän koittaneen, mutta tuuriakin oli mukana. Pääsin hyppäämään omat luokkani ilman sadetta, joskin oman sadekiintiöni ehdin saada ennen sitä hyvinkin täyteen.
Verryttelyt molempia luokkia varten tein aika samoin. Hain Jettiä liikkeelle temponvaihteluilla. Hyppyjä en ottanut kovin montaa, toista luokkaa varten vielä vähemmän. Jetti hyppäsi kyllä kaiken, mutta hieman uneliaasti. En onneksi ottanut tästä paniikkia, mutta yritin kyllä saada vähän pontevuutta menoon. En kuitenkaan halunnut ihan puolivaloilla lähteä näitä luokkia hyppäämään. Ensimmäisen luokan verryttelyssä en nyt niin ihmeitä saanut aikaan, mutta toisen luokan verryttelyn aikana sain jo ihan asiallisia pätkiä irti.
90 sentin radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Yritin nohittaa Jetin alussa liikkeelle, mutta se jäi aika vaisuksi. Ykköspysty ylittyi puhtaasti, mutta hieman hitaasti. Kaarteen kakkoselle vedimme vastalaukassa. Hyppy ajautui esteen vasempaan reunaan ja oli ykkösen tavoin hidas. Kolmoselle etenimme risti- ja vastalaukan kanssa. Olin ennakoinut tämän, mutta en taaskaan saanut radalla Jetistä vaihtoa irti. Kolmosen ylitys jatkoi samaa hitaiden hyppyjen sarjaa. Sen jälkeen yritin taas herätellä Jettiä, vaan kummempaa reaktiota ei irronnut. Kaarre neloselle söi laukkaa rutkasti ja edessä ollut pystyn ja okserin sarja ahdisti melkoisesti. Jollain ilveellä Jetti kuitenkin venytti sen askeleella ja laskeutui b-osan jälkeen kerrankin oikeassa laukassa. Viitonen meni ihan ok, mutta kaarteessa kuutoselle menimme taas risti- ja vastalaukkaa. Jetti kuitenkin kiipesi kuutosenkin yli, ja pääsimme puhtaalla perusvaiheen suorituksella jatkamaan uusintaan.
Uusinnan alussa nohittelin taas Jettiä liikkumaan. Emme nyt ampaisseet matkaan, mutta seiskan ja kasin suora linja meni asiallisesti kuudella askeleella. Ysikin meni vielä ihan ok, mutta kympille rämmimme taas risti- ja vastalaukassa, jolloin hyppy olikin vähän nahkea. Sen jälkeen edessä oli esteenä yksitoista taas se sarja. Yritin pitää laukan rullaavana, vaan niin se kaarre pääsi syömään sen. Vaan niin se Jetti myös selvitti sen askeleella venyttäen. Kahdelletoista ja sen yli pääsimme kuitenkin ihan kohtuullisesti. Edessä oli enää uusinnan viimeinen este. Tyylillemme uskollisena esitimme sillekin jarruttavan hypyn, mutta Jetti keräsi kavionsa puhtaasti senkin yli. Maalissa! Nolla virhepistettä, vaan eipä taitoarvostelupisteillä päässyt juhlimaan. Pisteitä saimme 28, ja sijoituksemme oli jaettu 14/29. Tuomari toivoi aktiivisempaa ratsastusta ja laukkaa läpi radan. Vinkkinä tuli lyhentää jalustimia, jotta pääsisin hyppyihin paremmin mukaan. Lopuksi tuomari vielä kehui Jettiä todeten sen näyttävän rehelliseltä hevoselta.
Metrin radalle lähdimme myös oikeassa laukassa. Nyt herättelin Jetin paremmin, jolloin ykkönen meni mukavasti. Tämän jälkeen unohdin ohjata, jolloin kaarsimme kakkoselle vähän liian aikaisin emmekä päässeet suoraan kuin kaksi askelta ennen hyppyä. Laukka sammui, ja Jetti kiipesi esteen yli. Kolmoselle rämmimme ristilaukassa ja jo hyvin hyytyneenä. Askel ei sopinut millään, jolloin Jetti jarrutti, mutta lähti kuitenkin hyppyyn liki paikoiltaan. Minä olin ilmeisesti odottanut stoppia ja myöhästyin hypystä armottomasti. Kolmoselta lähtikin puomi mukaamme. Lisäksi lässähdin alastulossa kaulalle, mikä viimeistään sekoitti pakan. Sain sentään noustua sieltä ylös ja jatkettua matkaa.
Edessä oli taas se ketku sarja! Olin tällä radalla jättänyt viimeisetkin ohjaustaitoni matkasta, sillä nelosellekin viurahdimme miten sattuu. Laukka sammui taas, Jetti jarrutti, mutta kiipesi a-osan yli. Mietin, ettemme kyllä selviäisi tällä kertaa, vaan niin se Jetti runnoi siihen kaksi askelta ja hyppäsi vielä okserinkin puhtaasti. Rytmi oli armottomasti hukassa b-osan jälkeen, mutta yritin jatkaa matkaa. Tässä vaiheessa Jetti kyllästyi pelastamaan minua ja livahti viitosesta vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa tajusin ottaa uuden lähestymisen ihan rauhassa. Paniikki kun aiheuttaisi meille vain hylsyn enkä todellakaan tahtonut sitä. Uudelle lähestymisellä pääsimme viitosen yli, vaikkakin tulimme sille vastalaukassa. Jetti kuitenkin nappasi hypyssä hienosti oikean laukan.
Lähestymisessä kuutoselle napautin raipalla, jotta Jetti ei ehdottaisi sille samanlaista ratkaisua kuin aiemmalle esteelle. Jetti hyppäsikin esteen ihan kohtuullisesti. Laukka ei tosin vieläkään sujunut, joten suoran linjan päässä odottaneelle seiskalle menimme seitsemällä askeleella ja kiipeävällä hypyllä. Sen jälkeen edessä oli perusvaiheen viimeinen este. Kasailin omia hermojani, sillä halusin päästä vielä sen yli puhtaasti. Se onneksi ylittyi puhtaasti, ja näin pääsimme metrin perusradalta maaliin. Virhepisteitä saimme lopulta peräti 12: yksi pudotus, yksi kielto sekä neljä virhepistettä enimmäisajan ylityksestä. Perusradan enimmäisaika oli 60 sekuntia, me Jetin kanssa hengailimme radalla 74,91 sekuntia. Hups.
Rata oli taas henkinen voitto. Luotin Jetin hyppäävän, vaikka meno oli tahmeaa ja kiipeilyä. Edes kielto ei jäänyt kummittelemaan ja aiheuttamaan lisäongelmia, joten jotain oppia on kyllä tullut. Sain kasattua ajatukset mokien jälkeen, mikä varmasti sai Jetin hyppäämään esteet huonommistakin paikoista. Sijoituksemme oli 15/19. Toki olisin halunnut sujuvamman suorituksen, mutta en onneksi jäänyt pahasti murehtimaan suoritustamme.
Taas sain lisää kisakokemusta. Päivän ehdoton plussa oli se, etten hyperventiloinut estekorkeutta. Mitä nyt metrin rataa rakennettaessa yksi este oli tovin ylikorkea, sitä kehtasin vähän tuijotella. Vaan kummallakaan radalla ei tarvinnut miettiä, että onpa julmetun kokoinen este edessä. Sen sijaan korkeudet tuntuivat kivoilta. Tämä on kyllä ehdottomasti hyvä suunta! Kunhan vain jatkossakin näen ja pääsen hyppäämään tällaisia esteitä, niin tuskin se korkeuskammo ainakaan Jetin kanssa iskee. Vaan siinä ohella saan luvan opetella laukkaamaan. Nyt eikä sitten viidestoista päivä.
Videoista ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Ronjalle!
