Hailuodon vaellusviikonloppumme kolmaskin päivä sujui ihanasta auringonpaisteesta nauttien. Olimme edellispäivänä päättäneet tehdä maastolenkin, joka palaisi vielä takaisin Marjaniemeen. Aamiaisen jälkeen laitoimme hevoset kuntoon ja lähdimme matkaan.
Auringon paistaessa kelpasi taas kyllä katsella maisemia ja ihastella luontoa. Kahden päivän vaellukset eivät painaneet Jettiä vieläkään, vaan se jaksoi oikein hyvin. Vaelsimme pitkin jäkäläisiä metsäkankaita ja näimme vilauksia lammesta ja suosta. Osa reitistä oli uusia, mutta näin saimme ne näppärästi tutkittua ja todettua hyväksi. Lenkkimme käväisi kirkonkylän pinnassa, josta palasimme taas metsäpolkuja pitkin takaisin Marjaniemeen. Matkan aikana otimme pari lyhyttä laukkapätkää, jotka sujuivat mallikkaasti. Pääosin menimme kuitenkin jo palautellen eli taivalsimme pitkälti käynnissä ja ravissa. Sekin kelpasi oikein hyvin, olipahan kunnolla aikaa fiilistellä.
Aikaa lenkillämme hurahti vähän vajaa kolme tuntia, ja matkaa kertyi taas sellaiset parikymmentä kilometriä. Aika ja matka hujahtivat kyllä vikkelästi ohi. Kyllä se aika vain lentää, kun on kivaa. Kun pääsimme takaisin Marjaniemeen, hevoset saivat vielä hengähtää tovin tarhassa heinien parissa, ja me ratsastajat kävimme syömässä ravintola Luodon buffetissa. Sen jälkeen kuljeskelimme ja istuskelimme tovin rannassa, kunnes vaellusviikonloppumme alkoi tulla päätökseen. Pakkasimme hevoset ja kamppeet kyytiin ja hurautimme kotitallille.
Kaisa koosti vielä kivan videon omista kuvailuistaan sekä lauantain merenrantaotoksista enkä voinut olla jakamatta sitä. Hidastetussa merenrantapätkässä minua hymyilyttää kovasti urhea ja uljas Vake, joka johdattaa ravaavaa laumaansa itse laukaten. On se vain mainio poniruuna!
Olen niin iloinen, että pääsin mukaan näin kivaan reissuun. Kiitos Tallinmäelle, huoltojoukoille, mukavalle porukallemme sekä tietysti ihanille ja urheille ratsuillemme tästä mukavasta viikonlopusta!
