Kaunis lauantai alkamassa. Puhelin ei vain osannut
ikuistaa hetkeä hyvin.
Hailuodon viikonloppuvaellus jatkui lauantaina valmiiksi katetun aamiaisen jälkeen. Olin noussut vähän kuuden jälkeen, kun en enää malttanut nukkua. Hipsin sitten ulos onnittelemaan päivän synttärisankaria eli 15 vuotta täyttänyttä Jettiä. Lahjaksi synttärisankari sai omenan sekä rutkasti rapsutuksia. Kelit olivat taas kohdillaan, sillä saimme nauttia koko päivän ihanasta auringonpaisteesta.
Sunijärvi lähenee, hiekka lisääntyy.
Lähdimme taittamaan alkumatkan samaa reittiä, jota pitkin olimme edellisiltana tulleet. Siltä jatkoimme uuteen suuntaan jäkäläisiä metsäkankaita pitkin tallaillen. Ensimmäisenä kohteenamme oli Sunijärvi. Saimme vähän etsiskellä tietä, sillä osa reitin pätkistä oli hyvin vetisiä ja siten mahdottomia kulkea. Pääsimme kuitenkin Sunijärvelle ongelmitta ja saimme vieläpä mennä yhden maastoesteen, hurjan miniojan! Jetti onneksi otti tilanteen sopivalla vakavuudella ja ylitti miniojan ihan hypäten. Paikan päällä hevoset saivat heinät eteensä, ja me ratsastajat nautimme lounaan nuotion ääressä.
Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa, ja nyt määränpäänä oli Marjaniemi. Sitä ennen suuntasimme Sunijärveltä suuntasimme Keskiniemeen merenrannalle rälläämään. Aijai, tätä olin odottanut
koko kesän! Hevoset saivat ensin totutella hetken rantaveteen, kunnes
lopulta lähdimme ravailemaan sekä laukkaamaan rantaa edestakaisin. Hitsit, kun oli kivaa! Suupielet olivat jokaisella niin leveässä
virneessä, ettei tosikaan. Merivesi roiskui ja kasteli kuskit tehokkaasti, mutta sitä ei
kyllä huomannut, kun selässä sai hihkua ja fiilistellä laukkaamisen
ihanuutta. Kaiken lisäksi paikalla oli jo valmiiksi lintukuvaaja, joka napsi meistä valokuvia ja otti vieläpä
videoitakin. Mahtavaa!
Osan loppumatkan Marjaniemeen taivalsimme rantaa pitkin, jolle otimme vielä laukkapätkän. Hevosissa oli ihanasti virtaa, ja taas laukasta sai vain nauttia. Tämänkin päivän matka sujui mukavasti maisemista ja auringonpaisteesta nauttien. Kuinka luonto voikaan olla niin rentouttava! Jetti oli tänäänkin mukavan reipas. Se pysyi muiden mukana eikä hätäillyt, vaikka välissä välimatkaa pääsikin kertymään. Olihan meidän takanamme tietysti Kaisa ja Vake sekä toinen ratsukko pitämässä vielä perää.
Marjaniemeen tulimme hyvissä ajoin ja loppupäivän saimme rentoilla ihanan kesäisessä kelissä. Illalla pääsimme vielä nauttimaan savusaunasta sekä nuotiolla valmistetusta herkullisesta ruoasta. Niin parasta!
