Olen jo tovin suunnitellut ratsastavani pitkästä aikaa kaikilla Tallinmäen tunteja tekevillä ratsuilla vaihtelun vuoksi. Sattuman seurauksena perjantain toinen tunti hurahti Akun kyydissä Pian estevalmennuksessa. Akulla olen mennyt viimeksi yli kaksi vuotta sitten, vaan ruuna on niin mallikelpoinen tuntiratsu, että sen kanssa voi mennä hyppelemäänkin tuosta noin vain. Aku oli heti alkuverryttelystä alkaen niin lysti, ettei tosikaan. Kaasu, jarru ja ratti toimivat ilman mitään ongelmia ja kevyesti. Olipa kiva ratsastaa hevosta, joka toimi niin helposti. Ilmankos Akua kehutaankin niin hyväksi tuntihevoseksi.
Tunnin aikana tulimme niin laukkapuomeja kuin niiden ja esteiden suoria ja kaarevia linjoja. Lisäksi tahkosimme viiden esteen jumppasarjaa, jonka alussa, väleissä ja lopuissa oli lisäksi puomit. Lopulta yhdistelimme tehtävät yhdeksi radaksi. Akun kanssa oli kohtuullisen helppoa mennä välit toivotuilla askelilla, kunhan muistin ratsastaa tehtävät tarkasti. Välillä tein tarvittavat pidätteet vähän liian myöhään, mikä hieman sekoitti pakkaa, mutta muutoin meno oli ihan sujuvaa. Akun kanssa hienoa oli se, kuinka pieniin apuihin se reagoi ja meni aina yli, vaikka paikka ei aina ollut täydellinen. Muutamia puomejakin keilasimme matkaan, vaan eipä se haitannut. Jumppasarjalle haasteen toi se, ettemme oikein tahtoneet osua ensimmäiselle puomille. Aku kuitenkin tsemppasi tehtävän läpi siitä huolimatta, ja pari kertaa saimme tultua tehtävän alusta alkaen asiallisemmin. Hyppyihin mukautuminen oli myös aika helppoa, joten kaikin puolin Akun kanssa hyppeleminen oli kivaa!
Lopuksi tulimme vielä radan, joka alkoi laukkapuomien ja esteen suorasta linjasta. Välin tulimme ihan asiallisesti kuudella askeleella. Sen jälkeen laukkaa sai vähän kasvattaa, kun edessä oli lävistäjäesteen ja samojen laukkapuomien kaareva linja. Lävistäjäeste meni hyvin, ja sain ajoissa tehtyä pienen pidätteen, jolloin pääsimme kaarevankin linjan kuudella askeleella. Laukkapuomien jälkeen muistin myös tehdä tasapainottavat pidätteet. Askel ei ollut aivan optimaalisin jumppasarjan ensimmäiselle puomille, mutta selvisimme sen kuitenkin kohtuullisesti, ja ratamme oli siinä.
Tunnin lopussa hämmästyin yhtäkkiä sitä, kuinka helppoa ja vaivatonta meno oli ollut. Melkein tuntui siltä, ettei tässä ollut hypätty vielä mitään. Aku oli mainio kaveri, en voi olla kehumatta sitä. Ihanaa, kun hyppääminen on välillä näin vaivatonta. Vaikka kaikki ei mennytkään prikulleen oikein, oli Aku silti koko ajan luottavaisesti menossa samoin kuin minäkin. Kerrassaan hyvän mielen tunti.
