Lauantaina lähdimme tuttuun tapaan Tallinmäen maastoon, tällä kertaa kahdestaan Kaisan kanssa. Me Jetin kanssa otimme letkan häntäpaikan, sillä Kaisa meni tämän maaston varahevosella Vaken huiliessa lyhyellä saikulla. Varahevosena sattui olemaan yksi tallin reippaista suomenhevosista.
Kävimme taas tutun maastolenkin, josta näyttäisi olevan muodostumassa vakiolenkkimme: teitä ja metsäpolkuja, joiden aikana otimme kaksi pidempää laukkapätkää, muuten menimme käyntiä ja ravia. Jetillä oli tänään vilkuilupäivä, sillä lähes koko reissun ajan se kuulosteli kaikki äänet takaa ja paikoin vähän säpsähteli. Kuulemma se on viime aikoina ollut myös säpsy kentällä, joten ilmeisesti Käikky on kaivautumassa pitkästä aikaa esiin. Toivottavasti vain toviksi, huumorintajuni kun ei aina riitä Jetin säikyn puolen kanssa.
Reissu meni kuitenkin ihan mukavasti. Toisessa laukkapätkässä Jetti hieman lakkasi kuuntelemasta minua, jolloin pyysin Kaisaa hidastamaan laukkaa. Siinä sain Jetin takaisin kuulolle, ja pääsimme jatkamaan sujuvampaa laukkaa. Kun Jetti taas muisti, että minäkin olin kyydissä ja malttoi kuunnella, tarjosi se loput laukkapätkästä oikein hyvää ja pyöreää menoa. Sitä oli kiva fiilistellä. Loppumatkan taitoimme ravissa ja käynnissä oikein asiallisesti. Aikaa taisi hurahtaa taas se tunti, ja reissu oli kiva, vaikka keli olikin sangen harmaa ja tuulinen. Vaan eipähän satanut vettä, jeij!
