Lauantaina JKH-tiimimme oli mukavasti koolla samalla Tallinmäen estetunnilla. Meille Jetin kanssa se tosin oli enemmänkin kavalettitunti, mutta hyvää treeniä tuli silti. Pääsin nyt Jetinkin kanssa tekemään edellispäivän Pian tunnilla olleita tehtäviä, joilla sai säädellä laukkaa lyhyemmäksi ja pidemmäksi.
Alkuverkassa yritin karehtua Jetille rakentavalla tavalla, että saisin sen liikkumaan. Onnistuminen oli niin ja näin, mutta esitimme sentään parit sujuvat laukanvaihdot. Muistin myös tehdä muutamat temponvaihtelut niin, että reaktio pyyntöön lähteä eteen tuli riittävän nopeasti. Vielä olisin toki saanut prässätä ja ennen kaikkea tajuta pitää ne ohjat käsissä, myös niinä spurttihetkinä. Vaan jostain syystä nakkaan ohjat aina menemään, kun haluan hevosen liikkuvan eteen. Onpahan taas opeteltavaa.
Ennen vähän pidempää rataa tulimme yksittäisiä tehtäviä, jotka olivat edellispäivältä tuttuja. Tehtävinä oli laukkapuomit ja pysty suoralla linjalla, lävistäjäpysty ja laukkapuomit kaarevalla linjalla sekä askeleen sarjan ja siitä viiden askeleen päässä olleet pystyn suora linja. Tehtävillä ongelmana oli löytää aina sopiva laukka. Puomien ja pystyn suora linja piti tulla lyhyemmässä laukassa ja kaareva linja pystyltä puomeille taas vähän sujuen, mutta ajoissa puomeille tasapainottaen. Sarjan ja pystyn tehtävä taas piti tulla lyhyemmässä laukassa, sillä se oli kohtuullisen ahdas. Vaikka yritin viritellä Jettiä tehtäville lähdettäessä, jäi paras eteneminen ja se vieteri erilaisten laukkojen välillä löytämättä. Niinpä meno oli aika epätasaista. Pahimmat mokat esitimme sarjan ja pystyn tehtävälle. En vain tajunnut, että sen välit olivat oikeasti ahtaita, vaan välillä jopa maiskuttelin menemään. Hoho! Sarjan kömmimme liki aina ja pystylle puolestaan tulimme joko yhden askeleen matkasta jättäen tai pahasti juureen lipuen. Yli kuitenkin mentiin aina, sillä on lohduttauduttava. Vaikka olisihan se ollut kiva pysyä tehtävistä koko ajan kartalla ja ratsastaa ne paremmin.
Ratana tulimme laukkapuomien ja pystyn suoran linjan jatkaen lävistäjäpystyn ja laukkapuomien kaarevan linjan. Siitä tulimme sarjan ja viiden askeleen päässä olleen pystyn suoran linjan ja jatkoimme pystyn ja laukkapuomin suoran linjan toisesta suunnasta. Lopuksi hyppäsimme vielä kaarevalla tiellä olleet pystyt, joiden väliin sai pistää korkeintaan seitsemän askelta. Tulimme laukkapuomeille kohtuullisesti, ehkä hitusen kauas jääden, mutta Jetti venytti hyvin. Olisin saanut hakea laukkaan pontevuutta, sillä kuudes askel pystylle jäi hieman kauas. Sen jälkeen olimme pari askelta ristilaukassa, kunnes se korjaantui oikeaan laukkaan. Tässä vaiheessa yritin hieman spurtata, mutta emme me nyt kovin valtavaa eroa saaneet. Kaikesta maiskuttelustani huolimatta. Mitäpä jos käyttäisin niitä pohkeita? Nää. Lävistäjäpystyn Jetti hyppäsi positiivisen askeleen kautta ja vaihtoi laukan vasemmaksi. Pääsimme laukkapuomeille kuudella askeleella, mutta olisin saanut aiemmin keriä laukkaa lyhyemmäksi, välit tuntuivat vähän ahtailta. Niiden jälkeen hain laukkaa lyhyemmäksi, kun edessä oli sarja ja pysty. Ponnistuspaikka oli hukassa, ja ratkaisin tilanteen ääniavulla. Joo ei. Jetti jarrutti ja kömpi sarjan a-osan yli samoin kuin b-osan. Tässä vaiheessa tajusin olla hiljaa ja vähän pidätellä Jettiä. Viides askel mahtui mukaan, vaikka olikin muita lyhyempi. Kaiken huipuksi ajauduimme reilusti esteen oikeaan laitaan. Suoran linjan pysty meni ihan ok, mutta taas unohduin omiin ajatuksiini enkä kerinyt laukkaa lyhyemmäksi. Niinpä laukkapuomeilla kolistelimme. Niiden jälkeen hienosti unohdin sen, millä tavalla kahden pystyn kaareva linja piti tulla. Päätin hakea laukkaa eteen maiskuttelemalla. Jetin reaktio? Aika olematon. Jarruttavasta hypystä ja kunnon kolautuksesta huolimatta (tai niistä johtuen) Jetti nappasi ensimmäisellä pystyllä oikean laukan. Toiselle pystylle tuli ihan hyvä tie, ja ylsimme sille seitsemällä askeleella. Laukka vaihtui hypyssä vielä toivotusti vasempaan, ja näin pieni ratamme oli siinä.
Vaikka ihan nappiin ei mennytkään, tuli treeni pienillä korkeuksilla tarpeeseen. On siinä laukansäätelyssä kuitenkin sen verran hommaa. Kiva harjoitella sitä elämää esteiden välissä ja pyrkiä parantamaan siinä. Vielä on tekemistä sen eteen, vaan milloinpa sitä tässä lajissa valmiiksi tulisikaan.
Videosta kiitos Noralle ja Hempalle, joka toimi mainiona kuvausalustana.
