Tiistain Tallinmäen tunnilla pääsimme Jetin kanssa kouluväännön pariin. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Treenasimme niin lyhennyksiä, pidennyksiä kuin siirtymisiä.
Käynnissä ja ravissa teimme lyhennyksiä ja pidennyksiä useamman kerran yhden kierroksen aikana. Kumpaakaan ei ollut tarkoitus jäädä tekemään liian pitkäksi aikaa, vaan ideana oli hakea hevoselta nopea reaktio molempiin. Lyhennyksissä ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että vauhdin hidastuessa Jetille jäi aikaa kiemurrella. Niinpä mutkittelimme alun lyhennyksissä kuin olisimme olleet pujottelemassa: ensin vasemmalle, sitten oikealle ja äkkiä taas toisaalle. Tämän jälkeen sain kerrottua Jetille, että myös hitaammin edetessä voi mennä suoraan. Sen jälkeen Jetti bongasikin tehtävän idean hyvin. Erityisesti ravissa saimme tehtyä kivoja lyhennyksiä ja pidennyksiä. Hienointa oli se, kuinka paljon sain käytettyä ohjan sijasta istuntaa, ja kuinka kevyesti Jetti teki molemmat.
Seuraavaksi kenttä muutettiin kahdeksikoksi, jossa oli kaksi pääty-ympyrää sekä keskellä tehty suunnanmuutos. Pääty-ympyrät menimme laukassa ja suunnanmuutokset teimme lyhyessä ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Laukat nousivat ihan mukavasti, mutta Jettiin sai vähän hakea pontevuutta. Laukan jälkeen sopivan ravin hakemisessa meni tovi, sillä Jetille jäi hieman meno päälle. Tässä vaiheessa jäin ratsastamaan lyhennystä liikaa kädellä, mikä hidastutti oikeanlaisen ravin löytymistä. Oma istunta ei pitänyt niin hyvin, että olisin päässyt sitä kunnolla käyttämään. Tajusin kuitenkin valmistella siirtymisiä laukasta raviin paremmin, mikä nopeutti paremman ravin saamista. Laukkaympyrät puolestaan sujuivat ihan mukavasti, kunhan muistin kunnon ulkoavut.
Tämän jälkeen teimme siirtymisiä kahden puomin suoralla linjalla. Teimme pysähdyksiä käynnistä ja ravista sekä laukannostoja käynnistä. Lopulta tulimme suoraa linjaa laukassa eri askelmääriä sille sovittaen. Siirtymiset puomilinjalla menivät mukavasti, kunhan keskityin pitämään Jetin suorana. Muutoin Jetti toimi hyvin ja teki siirtymiset toivotusti oikeassa kohdassa. Tunnin hauskin tehtävä oli kyllä suoran linjan tuleminen laukassa eri askelmäärillä. Me Jetin kanssa saimme väliin 5–11 askeleen haitarin, mikä oli ihan hyvä. Jos olisin saanut prässättyä vielä hieman, olisimme voineet lisätä ainakin yhden askeleen mukaan. Viittä vähemmällä emme olisi kovin helposti päässeet. Kivoimmalta tuntui säätää laukka niin lyhyeksi kuin mahdollista. Jetti ei edes hyytynyt siinä, vaan säilytti etenemisen. Lyhennyshetket olivatkin parhaiten hallittuja, kun taas askeleiden jättäminen pois meni hieman kaahaillen. Alkutunnin lyhennys- ja pidennystehtävät olivat olleet hyvä pohjustus tälle tehtävälle.
Loppuravissa annoimme hevosten venyttää eteen ja alas ohjan perässä. Jetti ravasi hyvin ja tuntui tunnin läpi jollain tavalla notkeammalta. Vaikka toki se keksi kiemurrellakin, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Viikonlopun vaellus ei siis ainakaan ollut uuvuttanut Jettiä, vaan ehkä jopa päinvastoin piristänyt sitä. Näin se vaihtelu virkistää, niin kuskia kuin ratsua.
