maanantai 17. helmikuuta 2014

Valokeilassa takaosa

Maanantain Tallinmäen kolmen ratsukon koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa perehtymään takaosan väistättämiseen. Alkuverryttelyssä ravasimme koko uraa tavallisesti muutoin, mutta keskityimme erityisesti pitkillä sivuilla tarkkailemaan hevosen suoruutta. Jetti kulki kohtuullisen mukavasti suoraan, joskin vasemmassa kierroksessa sain vähän korjata etuosaa oikealta takaosan eteen. Oikeassa kierroksessa puolestaan paikoin näytti siltä, että Jetti pullistaisi kaulaansa vasemmalle. Etu- ja takaosa pysyivät kuitenkin kohtuullisesti peräkkäin.

Takaosan työstöä varten siirryimme pääty-ympyrälle. Tehtävänä oli niin käynnissä kuin ravissa väistättää takaosaa aina hetkeksi ympyrältä ulommas etuosan pysyessä edelleen ympyrällä. Käynnissä sain vaikutettua takapäähän molemmissa suunnissa toivotusti, mutta Jetti tahtoi aina vaikutuksen aikana unohtaa liikkua eteen. Matelimme monia pätkiä melkoisesti, vaikka opettaja huomauttikin asiasta. En tiedä, jäänkö nyhertämään tehtävää liikaa, jolloin Jetti reagoi jarruttamalla vai enkö vain kykene sekä ratsastamaan tehtävää että samaan aikaan säilyttämään etenemisen.

Ravissa tehtävä vaikeutui huomattavasti. Oikea kierros meni vielä ihan kohtuullisesti, mutta takaosaan vaikuttaminen vasemmassa kierroksessa oli todella vaikeaa. Jetti ei halunnut siirtää takaosaansa minnekään eikä kunnolla edes pysyä etuosalla ympyrällä. Tahti pääsi myös hidastumaan, ja ehtipä Jetti välillä aina pudottaa ravista käyntiin. Aika paljon ongelmia tuotti se, etten aina muistanut kontrolloida etuosaa ensin ja siirtyä vasta sitten takaosaan. Yritin nollailla tilannetta, kun aloin säheltää, mutta kovin hyviä onnistumisia en saanut. Jetti pääsi luikertelemaan tehtävällä vähän turhan vapaasti, kun en vain tajunnut, millä keinoin saan ensin itseni ja sitä myöten hevosen vaaditusti. Olipa kyllä kinkkistä!

Laukassa teimme muutaman askeleen verran pitkillä sivuilla väistöjä uralta keskemmäs ja pyrimme säilyttämään sitten sen linjan sivun loppuun. Väistöt olivat aluksi vähän tihkaita, mutta paranivat. Tällä kertaa väistöt vasemmalle tuntuivat helpommilta. Oikeassa laukassa Jetti pyrki valumaan keskemmäs ja karkaamaan lyhyelle sivulle ennen aikojaan. Vasemmassa laukassa puolestaan oli helpompaa pysyä suorempana pidempään. Oikeakin kierros parani, kun aloin ajatella ihan kuin haluaisinkin palata uralle. Varsinaisesti en sen eteen tehnyt mitään, mutta pelkkä ajatus auttoi vartioimaan hevosen oikeaa puolta paremmin, jolloin se ei päässyt ennakoimaan omiaan.

Loppuraveissa tulimme kiemurauraa, ja tehtävän alkuun palatessa sai ratsastaa keskiravia pitkän sivun verran. Itse kiemuraura meni aika kivasti, ja Jetti asettui molempiin suuntiin kohtuullisen pehmeästi. Hieman kyllä kaarteet vasemmalle tuntuivat välillä menevän vähän oikoen, jos en ratsastanut tarkasti. Keskiravit sen sijaan olivat aika ponnettomia. Ohjastuntumani oli niinä hetkinä hukassa ja taisin työntää istunnalla melkoisesti pyytäessäni keskiravia. Ero kiemurauran raviin syntyi, mutta ei menoamme kyllä hyvällä tahdollakaan kovin keskiraviksi voinut kutsua.

Koulutunti takaosateemalla tuli kyllä tarpeeseen. En ole hetkeen jaksanut itsekseni vääntää näitä tehtäviä Jetin kanssa, vaikka ne todella hyödyllisiä ovatkin. Nyt tuli kamalan mukava muistutus siitä, että saisin nähdä itsenäisillä ratsastuskerroillani myös vaivaa näiden asioiden eteen. Hankalaahan se on, mutta tarpeellista.