Maanantaina oli paluu arkeen Jetin ja kouluväännön merkeissä kahden ratsukon tunnilla. Treeniaiheina olivat pohkeenväistöt käynnissä ja ravissa, laukannostot käynnistä sekä lopuksi vielä kiemurauran tahkoaminen.
Pohkeenväistöt tehtiin pitkälle sivulle väistättämällä ensin takaosa sisemmäs ja jättämällä etuosa uralle. Noin puolivälissä pitkää sivua suoristettiin ja vipsautettiin puolestaan takaosa uralle, ja etuosa sai jäädä sisemmäs. Väistöt vasemmalle tuntuivat luonnistuvan paremmin, kun taas väistöt oikealle olivat paikoin aika vaikeita. Niissä unohdin vartioida ei-väistättävää puolta ja pyysin turhan tomerasti väistöä, jolloin Jetti pääsi pullahtamaan oikealta karkuun. Ravissa ongelmat pahenivat tietysti, ja välillä menimme pätkiä mutkalla, jossa väistöstä ei ollut tietoakaan. Samalla myös väistöt vasemmalle vaikeutuivat jostain syystä. Taisin jäädä vääntelemään ja kääntelemään Jetin etuosaa piittaamatta juuri muusta. Ratkaisuna olisi ollut ottaa myös ei-väistättävä puoli paremmin haltuun. Toisena ongelmana molemmissa askellajeissa oli vauhdin hyytyminen. Puolihuolimattomuus taisi unohtua, kun aloin säätää liikaa.
Laukannostot teimme käynnistä pitkille sivuille. Tavoitteena oli saada lyhyt, terävä käynti, josta laukka nousisi pontevasti, ei raahautuen. Tässä tehtävässä suurin ongelma oli saada ylipäänsä käynti hyväksi. En osaa ratsastaa sitä askellajia nimeksikään ja kun oikein alan prässätä sitä, jännityn istunnallani virittäen hevosen samaan mielentilaan. Oikeaa laukkaa en saanut nousemaan oikeastaan kertaakaan niin hyvin, että olisin osannut riemuita. Jäin ylivalmistelemaan ja ylivarmistelemaan, jolloin Jetti alkoi vähän vängätä prässäystäni vastaan. Muistin kyllä hyvin, kuinka yhdellä itsenäisellä istuntatunnillani olin saanut muutamat tosi kivat nostot, mutta nyt en osannut rentouttaa itseäni samaan fiilikseen. Vasemman laukan sain nousemaan pari kertaa kovasti sinnepäin, mutta ei vieläkään täydellisesti. En tosin osaa analysoida, mitä tein eri tavalla tässä suunnassa, mikä auttoi Jettiä nostamaan laukan paremmin. Ehkä en säätänyt niin paljon tai sitten Jetti oli vain ehtinyt vähän virittäytyä tehtävään, sillä aloitimme sen juuri oikean laukan nostoyrityksillä.
Lopuksi tulimme vielä noin kolmikaarista kiemurauraa kertaalleen käynnissä ja sitten ravissa. Kiemuroita sai tehdä kohtuullisen vapaasti, mutta itselle kolme kaarta per kiemura olivat riittävästi. Suoristuskohdissa piti muistaa olla tarkkana, ettei hevonen pyrkinyt kaatumaan uuteen suuntaan, ja apuna sai käyttää tarvittaessa väistöajatusta. Kaarteet oikealle menivät aika kivasti, ja hetkittäin sain tuntumaa Jetin suoruuteen. Kaarteet vasemmalle tahtoivat välillä mennä vähän kaatuen, kun sisäpohkeeni ei tykännyt tehdä hommiaan. Istuntanikin taisi olla vähän levällään. Myös ulkopuolesta huolehtiminen auttoi tässä suunnassa. Istuntaakin pyrin korjaamaan, mutta nolosti unohdin sen aina tasaisin väliajoin. Liian monta palikkaa taas kerran. Jetti kuitenkin asettui molempiin suuntiin aika pehmeästi, kun sain valmisteltua kaarteet paremmin.
Tunnin jälkeen harmitti hieman. Väistöt olivat jotenkin todella tihkaita tänään emmekä loistaneet laukannostotehtävässäkään. Oma keskittyminen taisi olla hieman puutteellista, sillä sorruin taas häseltämään pienen nollauksen sijasta. Aina ei voi onnistua, mutta onneksi tämä ei kerta sentään ollut ihan pohjamudissa pyöriskelyä. Ensi kerralla voi sitten taas mennä paremmin.
