Verryttelyhyppyinä tulimme ympyrällä kolmea innarikavalettia. Aluksi esitimme molemmissa suunnissa rämpimistä, kun en herättänyt Jettiä liikkumaan. Taisin myös kavaleteille lähestyttäessä unohtaa ratsastaa. Parin kommelluksen jälkeen onneksi heräsin itse ja samalla sain herätettyä Jettiä paremmin. Sen seurauksena kavaletit ylittyivät kivasti, ja pysyin omasta mielestäni mukavasti tuntumalla ja sain pidettyä kädet aika pehmeinä. Seuraavaksi tulimme oikeasta kierroksesta aloittaen lävistäjällä olleet kaksi innarikavalettia ja niistä askeleen päässä olleen kolmannen kavaletin. Siinä viimeistään laukka piti saada vasemmaksi, jonka jälkeen jatkettiin vielä toisella lävistäjällä ollut pysty. Tehtävä onnistui ihan ok, kun maltoin ratsastaa tiet ja pitää Jetin hereillä. Laukatkin vaihtuivat molempiin suuntiin, kun nuo kaksi asiaa olivat kunnossa. Sitten tulimme vielä yksittäisenä 17 metrin suoran linjan, jonka toisena olleen okserin alla oli keltainen laatikko koristeena. Ensimmäisellä kierroksella Jetti jarrutti laatikko-okserille, mutta olin itse niin hyvin menossa, että komensin äänellä eikä Jetti töksähdystä enempää miettinyt estettä. Askelia tosin tuli parilla kierroksella viisi toivotun neljän sijaan. Lopulta uskalsin kaasuttaa, ja niin pääsimme välin sujuvasti neljällä askeleella. Näissä kaikissa hypyissä yhtenäistä oli se, että maltoin odottaa hyppyä ja sain kädet rentoutumaan. Parannettavaa olisi ollut siinä, että laukka olisi rullannut tasaisesti koko ajan.
Sitten rata tultiin kolmesti kokonaisuudessaan esteillä 1-6. Ensimmäisellä kierroksella tulimme taas ykkösen turhan paljon vasemmalla, mutta siitä päästiin jatkamaan. Tie kakkossarjalle oli edelleen kunnossa, ja laukka vaihtui siinä vasemmaksi. Kolmonen ylittyi nyt paremmin, kun Jetti ei enää kytännyt laatikkoa. Neloselle päästiin myös hyvin, mutta Jetti laskeutui sen hypyn jälkeen ristilaukassa. Pyrin korjaamaan sitä, mutta en ehtinyt, jolloin tulimme viitoselle vähän rämpien. Jetti sai jalkansa kuitenkin sen verran järjestykseen, että viitonen ylittyi ok, ja pääsimme kuutoselle neljällä askeleella. Itse olin rataan tyytyväinen, sillä en antanut ristilaukkojen pilata muuta suoritusta. Kerrankin sain hypättyä radan ilman useita töksähdyksiä ja ylimääräistä panikointia. Opettajakin oli menoon sen verran tyytyväinen, että korotti meille esteitä vähän. Keskikorkeus taisi olla jotain 70 senttiä, korkein ehkä 75-80 senttiä. Isolta näytti taas tauon jälkeen, joten jätin tarkemman tiirailun välistä.
Toisella kierroksella rata meni muuten ihan ok, mutta nyt mukaan mahtui parikin ristilaukkaa. Tällä kertaa sain korjattua niistä toisen pois, mutta toista en ehtinyt ennen kuin seuraava este oli jo edessä. Muutoin lähestymiset esteelle ja tiet niiden jälkeen olivat ihanan asiallisia. Hyppyihin mukautuminen oli parempaa kuin yleensä, ja etenkin kädet toimivat mukavan pehmeästi. En muista kertaakaan tunnin aikana tunteneeni Jetin nykineen ohjaa niin kuin yleensä on käynyt. Opettaja halusi meidän tulevan radan vielä kuitenkin kolmannen kerran jo sen takia, että Jetti alkoi mukavasti herätä hommaan. Samalla sain vielä mahdollisuuden yrittää karsia ristilaukkoja pois tai vähintään pyrkiä korjaamaan niitä heti hypyn jälkeen. Kolmas kerta sujui muuten hyvin, mutta nelosen jälkeen olimme ristilaukassa. Yritin kovasti korjata sitä pois, mutta en onnistunut. Viitonen lähestyi jo sen verran nopeasti, että päätin antaa asian olla. Samalla muistan herpaantuneeni aika kokonaan ja ajatelleeni, että enpä tee mitään ylimääräistä, niin Jetti selviytyy esteestä. Hups, Jettihän livahti esteestä oikealta ohi. Matkustajasti heittäytyminen ei todellakaan toimi. Sain kuitenkin hyvin tsempattua itseni, vaihdatettua laukan oikeaksi ja jatkettua viitoselle uudelleen. Tällä kertaa lähestyminen oli hyvä, ja olin hereillä säheltämättä kuitenkaan, jolloin Jetti eteni suoran linjan asiallisesti neljällä askeleella. Siinä olivatkin päivän hyppelymme.
Tänään tunnissa parasta oli se, ettei minua jännittänyt juuri nimeksikään. Sain ihmeen hyvin keskityttyä odottamaan ja muistan vain kerran lähteneeni vähän sukeltamaan hyppyyn. Muut kerrat odotin asiallisesti enkä heittäytynyt matkustajaksi kuin tuon yhden kerran. Melkoinen parannus minulta, joten olin syystä tuntiin todella tyytyväinen. Kun fiilis oli näin kohdillaan, en antanut sen ohimenon tai turhien ristilaukkojen häiritä. Niitä tärkeämpää oli se tunne, että Jetti teki asiat niin kuin pyysin ja hoiti oman osuutensa hyvin. Kun tämä toimi, ei minun tarvinnut alkaa päsmäröidä omiani ja sekoittaa pakkaa. Opettajallekin tuumasin, että tunti taisi olla paras melkein puoleentoista kuukauteen. Vihdoinkin alan tajuta sen odottamisen merkityksen ja saan vietyä sitä vielä käytäntöön. Jes! Tätä kautta myös annan hevosen tehdä oman osuutensa, sillä tässä vaiheessa Jetti todellakin on se, joka opettaa ja minä olen se, joka on vasta opettelemassa asioita. Toivottavasti saan pidettyä tämän hyvän kokemuksen mielessä ja saan jatkossakin samanlaista meininkiä myös hyppytunneilla Jetin kanssa. Tätä nimittäin on odotettu.
