Vastoin odotuksia

Sunnuntaina oli vuorossa Tallinmäen estetunti Jetin kanssa. Mietin vähän jännittäen, mitä tunnista tulisi, sillä olimme Jetin kanssa molemmat lomailleet edelliset kaksi päivää. Opettaja on kertonut, ettei Jetti ole parhaimmillaan hyppyhommissa, mikäli sitä ei ole liikutettu edellispäivänä. Kaiken huipuksi olin itsekin vähän puoliunessa, joten lähtökohdat olivat ainakin sangen mielenkiintoiset. Maneesille meitä suuntasi kolmen ratsukon letka.

Alkuverryttelyssä pääsimme taas aika ihmeellisen vähällä kyttäyksellä. Jetti alkaa kohtuullisesti uskoa, etteivät reikä seinässä ja erivärinen kohta ole mörköjä. Katsomopääty sen sijaan on vielä selvästi pohdinnassa. Jetin liikkuminen oli vähän uneliasta, joten pyrin herättelemään ratsua ja itseäni hommiin. Herättely onnistui ehkä parhaiten tekemällä lyhyitä temponvaihteluita. Aluksi ne lähtivät vähän tahmeasti, mutta paranivat siitä. Muutoin kiinnitin huomiota siihen, että Jetti tahtoi vähän jäädä asettuneeksi vasemmalle ja pyrki valumaan sinne. Muutamilla pohkeenväistöillä hain sitten pohkeita läpi, mikä onnistui ihan ok. Otimme alle erilaisia verryttelyhyppyjä sekä lyhyitä radanpätkiä ennen kuin tulimme kokonaisen radan muutamaan kertaan. Hypyt menivät aika hyvin. Ensimmäinen hyppy-yritys tosin päättyi ohimenoon, jota en onneksi itse osannut odottaa. Se ei onneksi sotkenut pakkaa, vaan heti uudella yrittämällä pääsimme esteestä yli. Muuten osasin taas ihmeen hyvin odottaa sekä totella, kun opettaja komensi meidät tulemaan heti alusta alkaen hyvää ratatempoa eikä aloittamaan ratsastusta madellen.

Päivän rata oli tällainen. Taisimme tulla tätä pari kolme kertaa, ja peräti minulle hurjilla 80 sentin esteillä. Sain herätettyä Jetin aika mukavasti aina ennen rataa, jolloin sain odotettua hyppyjä enkä puuhannut juuri omiani. Ykköselle ja kakkoselle tuli yleensä hyvät tiet, ja kolmosen ja nelosen suoran 20 metrin linjan pääsimme aina viidellä. Viitonen onnistui aina hämämään, ja hyppäsin sen aina vähän liian paljon oikealle valuen. Niinpä laukka ei vaihtunut siinä eikä yleensä kuutosellakaan, vaan korjasin sen sitten ristilaukasta pois myötälaukaksi. Seiskalle pääsimme myös yleensä ihan mukavasti, ja jos en ollut saanut aikaisempaa ristilaukkaa korjattua pois, huomasi Jetti vaihtaa tällä esteellä laukan vasemmaksi. Radoissa hienoa oli juuri se odottaminen, sillä silloin muutamat minihypyt eivät yllättäneet, kun en ollut itse säntäämässä ennen aikojani matkaan. Loppuun saimme tulla vielä muistaakseni kahdesti radan loppupätkän eli esteet 5-7. Olin valitellut opettajalle sen olevan vaikein kohta teiden puolesta, joten saimme mukavasti treenata sitä vähän lisää. Tie parani lopulta opettajan avustuksella, mutta ristilaukka säilyi viitosen ja kuutosen välin. Sen onneksi sai lopulta korjattua pois lennosta ennen seiskalle tuloa, joten parannusta tuli siinäkin.

Kuten arvata saattaa, olin aika mielissäni tunnista. Huonon tapani mukaan olin ehtinyt kuvitella, kuinka kamala tunnista voisi tulla. Onneksi Jetti heräsi hommiin enkä itsekään torkkunut saati matkustanut koko tuntia. Olen aika innoissani näistä onnistumisen kokemuksista ja etenkin näistä hyvistä odottamisen, mutta ei matkustamisen hetkistä. Homma toimii niin paljon paremmin, kun muistan tehdä riittävästi, mutta en liikaa. Lisäksi oli tosi mukavaa tohtia hypätä taas pienen tauon jälkeen Jetillä 80 sentin esteitä. Nyt ne eivät edes näyttäneet niin kamalan suurilta enkä alkanut jännittää sen kummemmin. Näillä fiiliksillä on mukava odottaa seuraavaa estetuntia. Toivottavasti treenit ovat kääntymässä taas parempaan suuntaan, sillä kesä kisoineen alkaa lähestyä.