Keskiviikkona valmennusryhmän tunti yhdistettiin illan toiseksi viimeisen tunnin kanssa, ja ratsukoita oli kahdeksan. Tunnilla keskityttiin pitkästä aikaa kokonaan istuntaan, mikäli oli kamalaa, mutta todella tarpeellista. Istuntatunnit eivät todellakaan ole lempituntejani, mutta onneksi tajuan niiden hyödyllisyyden ja osaan iloita niistä loppujen lopuksi. Ratsukseni sain Loren. Tunnin aikana työskentelimme vain käynnissä ja ravissa sekä aika paljon ympyröillä pysyen. Teimme muutamia siirtymiä käynnistä pysähdyksiin ja takaisin sekä käynnistä raviin ja takaisin. Koska tehtävät eivät sinällään olleet mitään perusratsastuksesta poikkeavampaa, kirjaan niiden sijaan ylös opettajalta saamani kommentit istunnasta ja sen korjaamisesta.
Olen tiedostanut alaselkäni notkon pitkään ja pyrkinyt korjaamaan sitä kääntämällä lantion alle, mutta vihdoin opettajan avustuksella tajusin tekeväni aivan liian ison korjauksen. Sen sijaan, että olisin kääntänyt lantion alle käyttämällä alavatsalihaksia, olen yrittänyt vääntää sen oikeinpäin pyöristämällä selkää. Tämän väärän tavan seurauksena lantio on kääntynyt liikaa, ja olen tehnyt työn siten, että takamus on jännittynyt. Tämä taas puolestaan on nostanut minut irti satulasta. Lantion kääntämisen lisäksi olen unohtanut ajatella pienen rutun ylävatsaan, jotta ylävartaloni tulee luontevasti lantion päälle. Opettaja havainnollisti kädestä pitäen oikean asennon, joka tuntui löytämisen jälkeen tosi tukevalta. Aiemmin opettaja testasi istuntani vakautta nykimällä ohjia, minkä seurauksena kippasin helposti etukenoon. Korjatun istunnan avulla nykiminen ei onnistunut vaikuttamaan juuri ollenkaan. Oli mahtava tuntea ero näin selvästi. Peilit olivat myös hyödyksi, sillä ylävatsaan ajateltu ruttu sai tuntemaan asennon etukenotukseksi, mitä se ei todellakaan ollut. Lopuksi istunta viimeisteltiin ajattelemalla niska pitkäksi, jolloin koko istunta ryhdistyi samalla.
Jalkojeni kanssa keskimmäinen ongelma on ollut niiden oleminen liian edessä ja polvien puristuminen satulaan. Opettajan avustuksella sain tuntumaa siihen, minkä verran lonkkia pitäisi saada kierrettyä auki, jotta pohkeet asettuisivat luonnollisesti tuntumalle. Oikea paikka tuntui tosi hyvältä, mutta kireät lihakseni kinnasivat pahasti asennon säilyttämistä vastaan. Käynnissä sain vielä kohtuullisesti pidettyä jalat oikein, mutta ravissa pakka tahtoi aina hajota. Harjoitusravissa opettaja muistutti olemaan painamatta kantapäitä turhan alas, etten ottaisi jalustimista liikaa tukea. Sen sijaan piti ajatella hieman kantapään nostamista, jolloin se oikeastaan vasta tuli oikealle kohdalle. Tämän jälkeen sain taas ajatella jalkojen säilyttämistä vähän taaempana sekä tuntumalla pitämistä. Kun sain jalat oikein, onnistui matala ja aika eleetön kevennys kivasti. Alkutunnista kevennys oli ottanut etureisiin eli tein sen väärin, sillä takareisien pitäisi oikeasti olla töissä. Lopputunnista etureidet pääsivätkin jo paljon helpommalla. Opettaja muistutti myös tarkistamaan, etteivät jalustimet olleet liian lyhyet, sillä silloin kevennystä ei välttämättä saa tehtyä oikein. Lisäohjeeksi tuli treenata keventämistä ilman jalustimia, mikä auttaa takareisien saamisessa töihin.
Tunnissa antoisinta oli huomata onnistuneiden korjausten, ihan niiden pientenkin, vaikutus Loreen. Koko tunti itse asiassa tuntui just siltä, että itse korjaus saattoi olla tosi pieni, mutta vaikutus iso. Kun sain oman pakkani kuntoon, liikkui Lore heti rennommin. Etenkin ravissa se esitti muutamia tosi kivoja, letkeitä ja helppoja pätkiä. Opettaja tuumasi osuvasti niiden aikana, että jos hevonen liikkui noin, niin silloin ei kyllä voi selässä olla kovin väärin. Ihaninta oli tietysti se, että hyvät hetket tulivat ilman, että venkslasin hevosta sen kummemmin. Kunhan vain sain itseäni oikeinpäin, niin hevonen pyrki seuraamaan esimerkkiä. Laukkaa emme ottaneet, mutta opettaja kehotti varautumaan istuntatreenien jatkumiseen seuraavalla viikolla. Ihanan kamalaa, mutta onneksi niin tarpeellista.
Ja taas on yksi joukosta poissa. Tällä kertaa oli Daimlerin eli tutummin Tapsan vuoro lähteä. 20-vuotias Tapsa lopetettiin vanhuudenvaivojen takia 11.2. Tapsa ei koskaan ollut suosikkihevosiani, mutta tiesin kyllä sen olevan tallin teknisesti taitavimpia ratsuja. Vuodet eivät vain riittäneet siihen, että olisin sitä koskaan oppinut ratsastamaan.
