Viikon toisen kerran kävin ratsastamassa Jetin perjantaina. Treeniaiheina olivat siirtymät ja pohkeenväistöt sekä lopuksi muutamat laukanvaihdot. Helmikuun viimeinen päivä tarjosi kelin puolesta paria plusastetta, ja kentän urakin oli sulana. Kaikkea sitä, melkoinen ”talvi”.
Siirtymisiä tein käynnistä raviin ja takaisin sekä välillä ihan pysähdyksiin asti. Tuttuun tapaan alku oli hieman nihkeää, mutta ajan kanssa siirtymät alkoivat parantua. Huomasin välillä jääväni taas puristamaan pohkeella ihan varmuuden vuoksi, mutta huomion jälkeen osasin välillä pyytää ja lakata vaikuttamasta sen jälkeen nopeammin. Siirtymät alaspäin toimivat jälleen aika mukavasti. Muistin myös ratsastaa käyntiä ravin jälkeen eteen, jotta tahti ei turhaan hyytyisi. Kun sain oltua siirtymän ajan rento ja jatkettua siitä ratsastusta, eteni Jetti käynnissä kohtuullisesti. Saisin kehittää omaa reaktionopeuttani, jotta siirtymät ja niiden jälkeinen askellaji säilyisivät aktiivisina.
Seuraavaksi tein pohkeenväistöjä pitkää sivua myöten. Aloitin pitämällä etuosan uralla ja väistättämällä takaosan sisemmäs, kunnes tovin jälkeen suoristin ja tein saman toisinpäin eli etuosa jäi sisemmäs takaosan ollessa uralla. Väistöt vasemmalle olivat odotetusti vähän helpompia, ja väistöt oikealle taas vähän hankalampia. Tein väistöjä hyvän tovin käynnissä, jotta sain mukautettua apuni ja ratkottua pulmia rauhallisessa tahdissa. Keskityin erityisesti tekemään väistättävällä pohkeella mahdollisimman vähän ja kevyesti, mikä tuntui toimivan. Jetti kuunteli aika hyvin istuntaa, ja kuvittelen saaneeni muutamia väistöpätkiä aika pitkälti sitä apuna käyttäen. Etuosaa piti myös muistaa hallita ajoittain pienillä pidätteillä etenkin oikealla ohjalla, mutta tällä kertaa puskemista väistöissä ei ollut niin paljon kuin joskus aiemmin.
Ravissa oma pakkani hajoili taas kerran, jolloin väistöt vaikeutuivat. Jotenkin minulle oli kinkkistä säilyttää sekä eteneminen että saada Jetti väistämään. Niinpä monesti sain tehtyä jommankumman, mutta en molempia kovin hyvin yhtä aikaa. Rentous ja apujen keveys olivat kuitenkin suurimmat avut tähän, ja taisimme lopulta saada muutamia hyviä väistöaskelia myös vaikeampaan suuntaan eli oikealle. Etuosan kontrollin puute tuntui ravissa vähän enemmän, mutta en keksinyt siihen ratkaisua satulassa istuessani. Voisin ainakin helposti väittää, että istuntani epätasaisuus hankaloittaa raviväistöjä. Muutakin on varmasti vähän vinksallaan, joten täytyypä miettiä asiaa seuraavalla kerralla vielä siellä satulassa ollessa.
Laukassa en tehnyt muuta kummempaa kuin vaihdoin laukkaa lennosta muutamia kertoja. Ensin annoin Jetin toki laukata muutamia kierroksia ennen kuin aloitin vaihtotreenit. Omana tavoitteenani oli istua satulassa mahdollisimman paikoillaan, sillä jostain syystä alan heilua heinämiehen lailla pyytäessäni vaihtoa. Aluksi vaihdot tulivat pienellä viiveellä, ja hilluin selässä omiani. Kun Jetti ymmärsi tehtävän jujun, helpottuivat vaihdot, ja sain keskittyä istumaan itse hiljaa. Vähän vaikeaa kyllä oli, sillä jostain syystä innostuin aina vaihdon lähestyessä seikkailemaan satulassa, lähinnä yritin jostain syystä keventää istuntaani tai muuten könöttää etukumarassa. Höhlää. Muutamia kertoja onnistuin kuitenkin pitämään itseni paremmin paikoillaan, jolloin vaihdot tulivat aika pitkälti oikeassa kohdassa ja aika sujuvasti. Jetillekin lienee rutkasti helpompaa vaihtaa, kun kuski pysyy paikoillaan eikä heilu painonsa kanssa joka suuntaan. Joskus olisi hauska testata vaihtoja ihan suoralla uralla. Nyt tein ne tosiaan kahdeksikolla suuntaa vaihtaessani, jolloin uusi suunta tuli nopeasti hevosellekin tiedoksi.
Loppuraveissa pyörittelin vielä kahdeksikkoa tehden vasta-asetuksia. Ne menivät aika mukavasti läpi, ja sain Jettiin kivan tuntuman. Suunnanvaihdot onnistuivat aika helposti, mitä nyt Jetti pääsi hieman oikomaan vasemmalle lähdettäessä. Oikealle jatkaminen onnistuikin paremmin, ja toisenkin kaarteen sai kohdilleen ajattelemalla pientä väistöä ennen uuteen suuntaan lähtemistä. Kaikkiaan päivän treenit sujuivat ihan asiallisesti eikä mukaan mahtunut mitään maata kaatavaa. Väistöt toki olivat kinkkisiä edelleen, mutta sentään sain niistä vähän vihiä. Niitä pitää kyllä treenata jatkossa aktiivisemminkin, jotta saan hallittua niin hevosen etu- kuin takaosan. Olen kuullut, että normaali hevonen tulee molemmilla osilla varustettuna, joten parempi varmasti osata ratsastaa ihan koko pakettia.
