Keskiviikon valmennusryhmän kuuden ratsukon tunnilla oli luvassa istuntatreeniä puomeilla. Ratsukseni sain Peran, jonka kanssa oli kiva päästä puomeille. Alkuverryttelyssä haimme ensin istuntaa kohdilleen käynnissä, kunnes aloimme ravata ja ylitellä kolmen puomin suoraa linjaa. Käynnissä ja kevyessä ravissa sain käännettyä lantiota alle välillä alavatsalihaksilla enkä pyöristänyt selkääni, mutta ylävatsan ruttu oli vaikea saada. Koko ajan tuntui vain, että kenotin pahassa etukenossa, vaikka peili kerta toisen jälkeen todisti toisin. Pohkeet taas pysyivät välillä tuntumalla ja välillä taas lepattivat menemään. Pera liikkui vähän hätäisesti enkä saanut pidätteitä ensin kovin hyvin läpi. Istuntaa ja pidätteitä jämäköittämällä meno parani, mutta mitään superfiilistä siitä ei irronnut.
Laukassa verryttelimme ratsastamalla kevyessä istunnassa maneesia ympäri vasemmassa kierroksessa. Lantion kääntäminen laukassa alle tuntui alussa vaikealta. Samalla etureiteni tuntuivat tekevän kaiken työn. Lopulta sain polvet irti satulasta ja pohkeet paremmin tuntumalle, jolloin viimein löysin takareiteni, jes! Nyt kerrankin sain niihin tuntumaa, jolloin etureidet saivat vuorostaan huilata. Kevyt istunta alkoikin löytyä ihan mukavasti, mutta ote Peraan oli vähän hukassa. Se meni mieluusti sellaista hökellyslaukkaa, jossa kyllä eteni, mutta ei rennosti saati tasaisesti. Opettaja neuvoi lyhentämään laukkaa istunnalla vatsalihaksia käyttäen, mikä onnistui välillä. Aika nopeasti oma pakettini kuitenkin antoi periksi, ja Pera palasi hökeltämään.
Laukkaverryttelyn jälkeen siirryimme puomien pariin. Tulimme niitä ensin oikeassa laukassa pysyen kevyessä istunnassa mahdollisimman paljon. Puomien välit olivat 15 metriä, jolloin niihin tuli laittaa viisi askelta. En tiedä, mitä tapahtui, mutta kevyessä istunnassa oleminen oikeassa laukassa oli yksinkertaisesti vaikeaa. Opettaja neuvoi kääntämään etenkin vasenta jalkaa siten, että saan sen vähän taaemmas ja kylkeen tuntumalle. Neuvo tuntui yksinkertaiselta, mutta vasemmalla jalallani oli aivan oma elämä. Se kinnasi niin pahasti vastaan, ettei tasapainosta ollut juuri toiveita. Etenkin kaarteissa olin melkoisesti epätasapainossa. Välillä sain käännettyä vasemmankin jalan paremmin, mutta oli se melkoista vääntämistä. Puomit menivät pääsääntöisesti ihan ok, mutta tasainen ja helppo meno oli kaukana.
Sitten tulimme puomisuoran vielä vasemmassa laukassa. Ensin välit tultiin viidellä askeleella, ja kun se sujui, tultiin ne vielä neljällä askeleella. Kevyt istunta toimi vasemmassa laukassa paremmin, vaikka sitä sai korjailla siinäkin säännöllisin väliajoin. Ylävartalo tuntui hyvältä, mutta jaloilla oli edelleen oma elämä. Jostain syystä tässä suunnassa oli kuitenkin vähän helpompaa. Peraa sai taas vähän toppuutella, ja välillä se otti pyyntöni turhan hyvin vastaan ja pudotti raville. Ote oli siis hukassa, sillä Pera on tavallisesti hyvin näppärä niin pidentämään kuin lyhentämään laukkaa. Kun sain pidettyä pohkeet tuntumalla ja pidätteet läpi, tarjosi Pera asiallisempaa laukkaa. Niinpä välit menivät lopulta hyvin sekä viidellä että neljällä askeleella. Etenkin neljän askeleen väleissä onnistuin olemaan rennosti mukana enkä säätänyt ylimääräistä, jolloin Pera sai keskittymisrauhan.
Loppuraveissa Peralla oli kiire eikä se kovin malttanut kulkea oikeinpäin saati rennosti. Etuosaan en tuntunut saavan mitään kontrollia, mutta hetkittäin onnistuin istumaan harjoitusravissa aika kivasti. Välillä Perakin tasoittui, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta paikoilleen. Takaosa ei varmasti herännyt kunnolla koko tunnin aikana, jolloin Pera ei käyttänyt selkäänsä ja oli tyhjä edestä. Käynnissä se sitten loksahti paremmin kohdilleen ja kulki kivasti hetkittäin. Käynnissä minulla itsellänikin on enemmän aikaa laitella istunta kohdilleen, mikä varmasti auttoi Peraa löytämään omat palikkansa. Tunnissa kivaa oli kevyen istunnan syynääminen kunnolla, mitä ei ole taas hetkeen tehty. Mitään suuria ahaa-elämyksiä tai onnistumisia ei tullut, mutta ei nyt onneksi ollut ihan pohjamudissakaan rämpimistä. Ensi viikolla onkin vuorossa estetunti, jonka ratsuvalintaa odotan mielenkiinnolla.
Videoista kiitos Alekseille!
