Tallinmäen maanantain koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa treenaamaan askeleen lyhentämistä ja siitä rennompaan menoon siirtymistä, avotaivutuksia sekä laukassa suorana pysymistä. Ratsukoita tunnilla oli kolme.
Askeleen lyhentämisiä teimme käynnissä ja ravissa. Tarkoituksena oli saada hevonen hyväksymään tuntuma ja rentoutumaan eikä vain lyhentämään askelta pää ylhäällä jäkittäen. Jetti on hyvä ottamaan pidätteet vastaan, mutta minä saisin opetella säilyttämään aktiivisuuden myös lyhennysten aikana. Välillä tuntui vähän siltä, että Jetti pääsi hyytymään liikaa, kun en osannut sekä pyytää lyhyempää askelta että silti pitää ajatusta etenemisessä. Jetti kuitenkin alkoi mukavasti ottaa pidätteet rennosti vastaan. Käynnissä palaaminen vähän pidempään askeleeseen lyhentämisen jälkeen ei ollut niin selvä kuin ravissa. Siinä saimme muutamia mukavia kertoja, jolloin onnistuneen ja aika rennon lyhennyspätkän jälkeen Jetti lähti oma-aloitteisesti luvan saatuaan vähän pidempään, rentoon raviin.
Seuraavaksi teimme käynnissä ja ravissa avotaivutuksia toisella pitkällä sivulla. Suurin ongelmani tässä tehtävässä oli se, että kerta toisen jälkeen huomasin ratsastavani vain ja ainoastaan hevosen kaulaa enkä yhtään mitään muuta. Kuvittelin muka Jetin olevan avotaivutuksessa, kunnes sain avattua silmät ja huomasin, että olin vain vääntänyt sen kaulan mutkalle. Ei muuta kuin uusi yritys. Loppujen lopuksi avotaivutukset oikeassa kierroksessa olivat hieman helpompia. Siinä Jetti pyrki pullahtamaan oikealta karkuun, mutta oli hallittavissa. Avotaivutuksissa vasemmassa kierroksessa Jetti taas ei kovin mielellään siirtänyt etuosaansa vasemmalle. Jetillä on taipumus kulkea etuosa vähän oikealla, mikä selitti hankaluudet tässä kierroksessa. Sinnikkäällä yrittämisellä saimme kuitenkin vasemmassakin kierroksessa muutamia kohtuullisia esityksiä.
Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme laukkaa keskittyen pitkillä sivuilla pitämään ratsut suorassa. Tulimme pitkää sivua hieman keskempänä, jotta aidasta ei olisi tukea, ja huomaisimme helpommin hevosen mahdolliset liirailut. Oikeassa kierroksessa meno oli kohtuullisen helppoa eikä kummempia korjailua tarvinnut tehdä. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan pääsin opettelemaan etuosan siirtoa oikealta kenottamasta takaisin takaosan eteen. Yleensä onnistuin korjaamaan etuosan oikealle paikalle vasta pitkän sivun loppupuolella. Yritin kyllä korjata jo pitkän sivun alkaessa, mutta mikä lie sitten kestänyt. Hienoa oli joka tapauksessa se, että hevosen suoristumisen tunsi selkään. Laukka tuntui rullaavan paremmin sen jälkeen, ja koko hevonen tietysti tuntui mutkattomammalta ollessaan suora. Nerokas huomio. Huomasin tehtävän aikana, kuinka vähän muistan perusratsastuksessani korjata tätä asiaa. Täytyypäs jatkossa muistaa tämäkin asia muun ohella.
Tähän päättyivät tunnin varsinaiset tehtävät eikä loppuraveissakaan enää tullut mitään kummempaa. Oli mukava pitkästä aikaa tehtä avotaivutuksia, vaikka ne tuntuivatkin aika vaikealta. Oli kuitenkin kiva tajuta jättää edes välillä se kaula rauhaan ja yrittää saada hevonen oikeasti taipumaan rungosta. Suoruuteen keskittyminen oli myös hyödyllistä, ja saisin panostaa siihen enemmän. Myönnän kyllä, etten lähellekään aina muista saati huomaa sitä kunnolla ratsastaessani. Ympyrätyöskentelyssä se tulee ehkä parhaiten vastaan, kun taas uraa myöten laukatessa tuppaan unohtamaan koko asian. Kaikkinensa tunti oli jälleen kerran hyödyllinen ja aika mukavakin.
