Lauantain ratsastukset aamun estetunnin jälkeen jatkuivat Jetin kanssa. Päätreenikuvioksi otin kolmikaarisen kiemurauran, jolla tein niin siirtymiä kuin laukanvaihtoja. Alkuverryttelyssä en tehnyt käynnissä ja ravissa kummempaa, vaan annoin Jetin herätä töihin ja yritin väännellä kroppaani mukautumaan poikkeuksellisesti koulusatulassa istumiseen. Vaikeaa oli, vaikka satula ei ollut mitenkään erityisesti tiettyyn asentoon pakottava, mutta poikkesi tietysti estesatulasta, jolla Jetin kanssa yleensä menen. Verryttelin myös laukassa tehden vaihdot lävistäjillä lennosta. Ne sujuivat ihan mukavasti, ja Jetti tuntui heräävän niiden ansiosta liikkumaan paremmin.
Aloitin kolmikaarisen kiemurauran tekemällä sitä ensin käynnissä ja lisäämällä suoristuskohtiin aluksi siirtymät pysähdyksiin ja sitten siirtymät raviin. Kuten aina, siirtymät alaspäin onnistuivat aika mukavasti, sillä Jetti reagoi hyvin istunnalla jarruttamiseen. Parannuksena olisi ollut ratsastaa ennen siirtymää askelta vähän lyhyemmäksi ja terävämmäksi, niin pysähtyminen olisi voinut olla enemmän takaosalla. Siirtymät käyntiin olivat hieman hitaita enkä toistaiseksi osaa ratsastaa käyntiin pontevuutta. Siirtymät raviin alkoivat sujua paremmin, kunhan ensin olin pyytänyt niitä topakammin Jetin tarjottua minulle hidasta valumista toiseen askellajiin. Tässäkin olisi varmasti auttanut, jos siirtymä käyntiin olisi tullut paremmin takaosalla ja aktiivisuus olisi säilynyt niiden muutaman käyntiaskeleen ajan kunnolla.
Seuraavaksi tein kuvion suoristuskohdissa siirtymiä käynnistä laukkaan ja takaisin. Toistojen ja Jetin herättelyn myötä laukat alkoivat nousta aika kivasti ja aina oikein. Siirtymät laukasta käyntiin tulivat raviaskelten kautta. Seuraavana treenilistallani saisi olla alaspäin tehtyjen siirtymisten tehotreenaus, sillä sen verran olen lipsunut niiden harjoittelusta. Tähän tietysti liittyy hyvin läheisesti myös laukan ratsastaminen lyhyeksi aktiivisuus säilyttäen, mikä myös on minulle vielä vaikeaa. Kaiken kruunaa sitten istuntani, joka ei pidä siirtymisissä, vaan retkahtaa aina minne sattuu. Melkoinen paletti hiottavaksi, mutta jospa saisin käytyä aina yhden asian kimppuun kerrallaan.
Lopuksi otin vielä samalla kuviolla suoristuskohdissa laukanvaihtoja lennosta. Ne onnistuivat molempiin suuntiin alun pienen kankeuden jälkeen ihan hyvin. Sain ratsastettua teitä vähän paremmin enkä itselleni tyypillisesti villiintynyt vaihdoista niin paljoa, että olisin täysin unohtanut samalla ohjata. Tietysti saisin keskittyä menemään vaihdonkin jälkeen tarkemmin suoraan, mutta kyllä tässä jotain parannusta selvästi on tapahtunut. Mukava huomata, etten ihan joka kerta toista samoja virheitä, vaikka tätä blogia kirjoittaessa kuulostankin välillä pahasti rikkinäiseltä levyltä. Lennosta tehdyissä laukanvaihdoissa saisin myös opetella pitämään istuntani paketissa, sillä nyt tahdon lähteä vähän heijaamaan. Muutoin Jetti joutuu tekemään tuplatyön, kun se itsensä tasapainossa pitämisen lisäksi joutuu kestämään satulassa hilluvaa painolastia. Istunnalleni on kyllä melkoiset treenit vielä edessä.
Loppuraveissa Jetti oli taas mukavasti menossa. Pyörittelin molempiin suuntiin ympyröitä ja hain vielä vähän rennompaa menoa. Se löytyi taas ihan mukavasti, ja noin kolmisen varttia kestäneet treenit saivat olla siinä. Tällä kertaa sain keskityttyä itsenäiseen ratsastukseen ihan kivasti. Asiaa taisi auttaa se, etten ottanut kovin montaa eri asia treenattavaksi enkä yhdistänyt niitä liian vaikeaan kuvioon, vaan pidin pakan aika yksinkertaisena. Haastetta kuitenkin riitti, mutta onneksi mukaan mahtui myös pieniä, palkitsevia onnistumisia.
