Torstaina kävin vielä kertaalleen tälle viikkoa ratsastamassa Jetin itsenäisesti. Laitoin kentän keskihalkaisijalle kolme puomia noin 15 metrin välein ja päätin tehdä niiden avulla siirtymiä ja ympyröitä. Sen lisäksi tein laukannostoja käynnistä sekä loppuun kevyesti takaosan siirtelyitä puolelta toiselle muutoin suoraan edetessä.
Alkuverryttelyn jälkeen tein puomiväleissä siirtymät ravista käyntiin ja takaisin. Alussa Jetti ei ollut ihan hereillä eikä jaksanut nostella kavioitaan, jolloin ne kopsahtelivat puomeihin. Keskityin itse tehtävällä miettimään istuntaani ja rentouttamaan käsiäni. Kun sain Jetin ravaamaan hyvin jo ennen ensimmäistä puomia, sujuivat välit sekä siirtymiset varsin mukavasti. Jetti palasi takaisin raviin aika tarmokkaasti enkä jäänyt itse hinkuttamaan ylimääräistä. Alaspäin pääsimme luonnollisesti siirtymään myös helposti. Omassa istunnassani huomio kiinnittyi taas siihen, etteivät pohkeet pysyneet riittävästi tuntumalla. Niinpä aloin irrotella polvia satulasta ja kääntämään lonkkia auki, jolloin pohkeet pääsivät paremmin paikoilleen. Tulin puomisuoraa vielä kokonaan ravissa siten, että pyöräytin ensimmäisen ja toisen puomin yli ympyrän. Vasemmalle Jetti tahtoi päästä pienentämään ympyrää ja oikealle puolestaan kasvattamaan. Ohjaaminen oli siis vähän puutteellista, mutta parani oikeassa kierroksessa. Vasen jäi vielä vähän kaivelemaan, kun en saanut siihen kunnon tolkkua.
Seuraavaksi verryttelin laukassa ensin koko uraa myöten kevyttä istuntaa samalla treenaten. Lantion saaminen alle oli taas haastavaa, mutta polvet tuntuivat pysyvän paremmin irti satulasta. Välillä tuntui vähän siltä, että kippasin painoni kanssa turhan paljon eteen, mutta pääasiallisesti kyydissä oli ihan helppo olla. Verryttelyn jälkeen nostin laukkoja käynnistä kierroksesta riippumatta. Aluksi Jetti esitti perinteiset eli tarjosi ravia. Nollasin tilanteen, tarkistin oman istuntani ja tein pyynnön selvemmin. Tällä kaavalla laukat nousivat parhaiten, mutta mukaan mahtui silti ravirikkoja. Jäin taas aika hitaaksi pohkeen kanssa, kun oikeasti olisi pitänyt olla napakampi pyynnöstä alkaen. Jetti kuitenkin nosti jokaisella kerralla pyytämäni laukan, joten ainakin avut siinä mielessä olivat kohdillaan. Hain lopuksi vielä vähän pidempää laukkaa pitkille sivuille ja taas lyhyille sivuille tasapainotin menoa. Kovin pitkää askelta en saanut irti, mutta kuitenkin pieni muutos oli havaittavissa. Maastolaukka on siis enemmän kuin tarpeen tauon jälkeen.
Lopuksi tein vielä käynnissä takaosan siirtelyitä puolelta toiselle muuten suoraan edeten. Jetti siirsi takaosansa etenkin vasemmalle tosi helposti, mutta tahti hidastui aina harmittavan paljon. Takaosan siirto oikeallekin onnistui, mutta ei niin sulavasti kuin toiseen suuntaan. Eniten tehtävässä jäi kaivelemaan tahdin paha hyytyminen. Yritin kyllä kovasti ajatella tekeväni tehtävän puolihuolimattomasti etenemistä unohtamatta, mutta jotenkin sain Jetin silti aina jarruttamaan. Pah! Opettaja on joskus tuumannut, että Jetti tahtoo jäädä ajattelemaan liikaa ja hidastaa siksi, joten siitä syystä puolihuolimaton fiilis tehtävissä olisi plussaa. Jäinkö sitten tuuppimaan ja vaatimaan liikaa, jolloin Jetti halusi miettiä asioita tarkkaan ja hyytyi siksi? Vai enkö vieläkään osaa sekä ratsastaa eteen että tehdä tehtävää? Mikä lie, mutta kinkkistä oli.
Loppuraveissa hurruuttelin menemään kolmikaarista kiemurauraa. Kiemurat vasemmalle tökkivät edelleen, joten jäin hinkkaamaan sitä suuntaa ympyrälle. Keskityin huolehtimaan ympyrällä siitä, että etuosa pysyisi takaosan edellä eikä valuisi minnekään, ja että sisäpohkeeni olisi töissä. Hetkisen asiaan keskityttyä meno alkoi olla helpompaa onneksi. Pyörin vielä tovin myös oikean kierroksen ympyrällä. Siihen suuntaan ei ollut kummempaa ongelmaa, joten päivän tunti oli siinä. Loppukäynnit hoituivat näppärästi maasta käsin samalla, kun vein puomit paikoilleen. Tämä kerta oli aika tasainen ilman kummempia jee-fiiliksiä, mutta onneksi ei ollut mitään aivan kamalaakaan ongelmaa. Kohtuullinen tasapaino asioiden välillä siis.
