Maanantaina vuorossa oli Tallinmäen tunti Jetillä kahden muun ratsukon seurassa. Arvelin meidän menevän koulua, mutta pääsimmekin tulemaan koulun lisäksi myös puomeja ja kavaletteja. Kerrassaan mukava sekoitus. Kelikin oli lauhtunut nollaan, jolloin tunnin pärjäsi mainiosti ilman takkia pelkällä pitkähihaisella ja fleecellä. Melkoinen ero niihin yli -20 asteen pakkasiin, mutta todellakin tervetullut vaihtelu.
Alkuverryttelyssä tulimme kertaalleen käynnissä koko kentän mittaisen kiemurauran, jossa sai kiemurrella niin paljon kuin vain ehti. Tehtävänä oli saada niin asetukset kuin suoristukset onnistumaan. Jetti mateli käynnissä enkä juuri saanut sitä heräteltyä. Sen sijaan asetukset vasemmalle menivät aika mukavasti. Kaarteet oikealle taas olivat tihkaampia, kun Jetti tahtoi jäädä asettuneeksi vasemmalle eikä halunnut heti kääntyä kunnolla. Ulkopuolen apuni pääsivät tosissaan hommiin ja sain jopa jätettyä sisäohjaa näinä hetkinä rauhaan. Kaaret tähänkin suuntaan paranivat, mutta vielä tässä vaiheessa en saanut jumpattua Jettiä tasaiseksi molemmilta puolilta. Ravissa menimme omaan tahtiimme uraa myöten ja ympyröitä pyöritellen. Opettaja kehui tässä välissä sitä, että olen kehittynyt ravityöskentelyssä. Nykyisin saan parempaa ravia jo heti alusta, kun vielä tovi sitten Jetti pääsi himmailemaan hyvin siinäkin. Olen varmaan oppinut vaatimaan vähän topakammin, mikä on kyllä mainio asia.
Verryttelimme vielä myös ravissa ja laukassa tulemalla 17 metrin kahden puomin suoraa linjaa. Pysyimme molemmissa askellajeissa mukavasti suorassa ennen ja jälkeen puomien ja sain treenattua käsien rentouttamista ja pohkeiden pitämistä tuntumalla puomien aikana. Vasemmassa laukassa tuli kertaalleen rikko ristilaukkaan, kun pyysin Jetin lähtemään toiselle puomille neljän askeleen jälkeen, kun viisi oli oikeasti parempi. En ottanut tästä stressiä, vaan pyysin vaihdon myötälaukkaan, ja homma saattoi jatkua. Kummasti tehtävät sujuvat paremmin, kun en ota niistä turhia paineita. Olin myös tietysti mielissäni siitä, kuinka helppoa ennen ja jälkeen tehtävän oli jatkaa suoraan. Jetti ei kyttäillyt tällä kertaa kumpaakaan päätyä nimeksikään, jolloin meno oli helppoa.
Puomiverryttelyn jälkeen siirryimme hetkeksi kouluväännön pariin. Kuviona oli tulla pitkän sivun loppuun täyskaarto. Eli kun ravasimme sivua esimerkiksi oikeassa kierroksessa, tehtiin täyskaarto vasemmalle pitkää sivua kohti. Jetti ravasi sangen mukavasti ja asettuikin molempiin suuntiin kohtuullisen pehmeästi. Sisäpohkeeni jäi välillä matkasta, jolloin Jetti yritti hieman valua sisälle täyskaarron aikana. Sen sai kuitenkin korjattua helposti pois, kun muistin pitää myös sisäpohkeeni töissä. Sitten lisäsimme tehtävään laukannoston täyskaarron alkupuolelle. Alun nostot olivat hieman hyytyneitä, mutta niiden jälkeen Jetti nosti laukan ihan kivasti. Lopulta tulimme koko tehtävän laukassa vaihdellen laukat lennosta täyskaarron alussa. Jetti pyrki hieman pienentämään kaartoa, mutta oli helposti korjattavissa moisista yrityksistä pois. Laukat vaihtuivat molempiin suuntiin ihan hyvin, joskin vaihto vasempaan oli tuttuun tapaan hieman helpompi. Kaikkineen aluksi vaikeahkolta tuntunut tehtävä menikin kohtuullisen mukavasti.
Tämän jälkeen siirryimme takaisin suoran linja pariin, jossa puomit nousivat nyt pieniksi esteiksi. Ensin tulimme tehtävää molemmista suunnista niin, että ensimmäisen esteen ympärille pyöräytettiin ympyrä, jonka jälkeen jatkettiin linja tavallisesti. Alussa hätiköin ja kiirehdin eli esitin karmeat tiet ja puskin istunnallani vielä kaiken huipuksi. Kun sain opettajan ohjauksella tien kuntoon ja muistin olla enemmän odottaja kuin sukeltaja, meni tehtävä paremmin. Viisi askelta oli suoralle linjalle edelleen ok, sillä esteet olivat pieniä. Sitten opettaja lisäsi tehtävään lävistäjille suunnanvaihtokavaletit. Tulimme tehtävän vielä kertaallen siten, että aloitimme vasemmmassa laukassa tulemalla suoran linjan. Sen jälkeen tuli suunnanmuutoskavaletti, jossa laukka piti saada oikeaksi. Tämän jälkeen laukkasimme hyvän tovin ja tulimme suoran linjan toisesta suunnasta. Siitä jatkoimme toisen suunnanmuutoskavaletin, jossa oikea laukka piti vielä vaihtaa vasemmaksi. Sain taas kiinni siitä odottamisesta, jolloin en hoppuillut niin paljoa. Vasemmalta tultuna suora linja meni ihan kohtuullisesti. Tie kavaletille oli kunnossa, jolloin laukka vaihtui siinä vasemmasta oikeaan. Pitkän laukan aikana pyrin olemaan rento ja antamaan Jetin edetä. Linja toisesta suunnasta meni muuten ok, mutta jostain syystä toisessa hypyssä tuli turha vaihto vasempaan laukkaan. Korjasin sen maltilla lennosta oikeaksi ja jatkoin vielä ajatuksella toiselle kavaletille. Tie sille oli kunnossa, jolloin pääsimme kavaletille hyvin, ja Jetti sai vaihtaa siinä oikean laukan vasemmaksi.
Vaikka tunnin viimeinen tehtävä ei ollut täydellinen napakymppi, oli siinä yrittämisen meininkiä. Onnistuin olemaan ja odottamaan taas paremmin enkä puskenut Jettiä koko ajan. Jetti tuntuikin liikkuvan rennommin ja pääsi tekemään muun muassa ne vaihdot hypyissä, kun en säheltänyt sille ristiriitaisia apuja. Tämä fiilis oli mukava kokea jo toisena päivänä peräkkäin. On muuten todella mukava saada vihiä siitä, miten siellä satulassa pitää olla. Toivottavasti en unohda sitä helposti, vaan pystyn löytämään aina edes pieniä hetkiä, jolloin pääsen samaan tunteeseen. Luulen, että se auttaa ratkaisemaan monta pulmaa, joita minun ja Jetin yhteistyössä on.
