Lämmittelyn jälkeen otimme verryttelyhypyt oikeassa kierroksessa kolmeen kertaan ristikolle (ratapiirroksen este 4). Sain sovellettua Jetin kanssa oppimaani odottamista mukavasti Perankin kanssa, jolloin maltoin odottaa rauhassa jokaisen lähestymisen, näin paikat ja sain mukauduttua pieneen hyppyyn hyvin. Tästä tulikin heti tunnin ensimmäiset hyvät fiilikset, sillä toisinaan Peran kanssa olen sortunut säätämään liikaa ponnistuspaikkaa, vaikka ruuna osaa kyllä vallan hyvin katsoa sen itse. Oli tosi kiva huomata, että kykenen ylipäänsä oppimaan uutta ja vieläpä soveltamaan oppimaani muidenkin kuin vain sen yhden ratsun kanssa.
Seuraavaksi tulimme esteet 1-2 ja 5 aloittaen vasemmassa laukassa. Ensimmäisen esteen Pera tuli ihan ok, vaikka liikkuikin vähän pitkänä sekä kenotti tuttuun tapaansa turpa oikealla. Opettaja neuvoi lyhentämään Peraa tekemällä oikealla ohjalla pidätteitä. En saanut pyyntöjä ihan läpi, joten kakkosesteellä vasen laukka ei vaihtunut, vaan korjasin sen sitten ravin kautta oikeaksi. Viitoselle tultaessa sain hommaa haltuun, jolloin Pera pääsi esteelle hyvin ja vaihtoi pyynnöstä laukan siinä oikeasta vasemmaksi. Nyt en äkkiseltään muista, kumman laukan Pera vaihtaa helpommin, mutta tämän tunnin perusteella väittäisin sen olevan vaihdon oikeasta vasempaan ainakin minun kanssani. Tämän tehtävän jälkeen hyppäsimme vielä putkeen esteet 1-3. Ykkönen meni ok, mutta kakkoselle tulimme vähän pitkänä. En enää muista, reagoinko vanhaan tapaani eli pyysin Peraa lähtemään kauempaa, mutta joka tapauksessa siihen tulokseen ratsu tuli. Laukka sentään vaihtui siinä nyt vasemmasta oikeaksi, mutta jäin itse vähän hypystä. Kolmoissarja menikin ihan kivasti Peran osalta, mutta itse tuppasin turhaan suoristumaan hypyissä liian nopeasti. Jonnekin oli taas kiire, mutta minne?
Kaisalle kiitos tästä! |
Tunti meni loppujen lopuksi aika mukavasti. Olin erityisen onnellinen siitä, kuinka pääosin maltoin olla tosi rauhassa enkä säheltänyt omiani. Olisin toki saanut ratsastaa Peraa paremmin lyhyeksi ja sitä kautta aktiiviseksi, mutta näillä korkeuksilla pärjäsimme onneksi tälläkin menolla. Ihanaa aina välillä päästä huomaamaan, että oppi on uponnut tähänkin päähän! Tunnin jälkeen tuntuikin, että ehkeivät estekisat Peralla olekaan aivan tuulesta temmattu ajatus. Ei ainakaan, jos maltan jatkossakin olla rauhallinen ja antaa myös Peran tehdä osuutensa.
Videoista kiitos Alekseille!