Istuntatunnin jälkeen ehti levästää parisen tuntia, kunnes oli aika hilpaista oman tallin tunnille. Oikea opettaja oli lomalla, joten häntä tuurasi tämän viikon keskiviikolta tuttu tapaus. Pollenani oli Kaapo, joka aiheutti apua-mutinan listaa lukiessani. Monta kertaa kestänyt kouluvääntö päättyi viimein, kun aiheena oli puomeja.
Alkulämmittelyiden jälkeen siirryttiin tahkoamaan tehtävää, jossa oli kaksi kolmen puomin kokonaisuutta eri väleillä. Ensimmäinen puomisarja oli vähän lyhyemmällä välillä, ja sen jälkeen pyöräytettiin voltti oikealle. Tästä palattiin samalle reitille ja ylitettiin toiset kolme puolia vähän pidemmillä väleillä. Loppuun pyöräytettiin vielä voltti vasemmalle. Ensin mokasin siinä, että tyydyin pitämään Kaapon laiskassa ravissa, kun tunsin sentään sen hallitsevani. Opettaja komensi meille enemmän liikettä, jota pitäisi toki pystyä myös hallitsemaan. Volteilla Kaapo puski hieman, mutta ei onneksi niin pahasti kuin olisi voinut. Kun lopulta tohdin luottaa voltin jarruttavaan tehoon, annoin Kaapon edetä reippaammin, ja opettaja kehuikin homman onnistuvan siten rennommin ja paremmin.
Tämän jälkeen siirryttiin sitten kahden puomin suoralle, johon ensin olisi pitänyt saada viisi askelta, sitten kuusi. No, ei ihan mennyt putkeen. Jo ensimmäisessä laukassa Kaapo pisti oman vaihteensa päälle ja kaiken huipuksi kaatui ihan törkeästi käännöksissä. Tarkoituksena oli ensin pyöräyttää ympyrä päätyyn ylittäen puomin ja siitä lähteä kahden puomin suoralle, mutta hupsankeikkaa. Nostin laukan ja lähdin etenemään ympyrällä, kunnes humpsan, hevonen vain katosi alta ja vilisti omaan suuntaansa pienentäen ympyrän naurettavaksi pyörähdykseksi. Toinen yritys ja parannusta tuli ehkä promillen verran. Opettaja komensi istumaan, istumaan ja vielä kerran istumaan. Ilmeisesti en istunut, kun hommaan ei tullut muutosta. Kahden puomin välikin hurahti neljällä. Seuraavaksi olisi pitänyt kaivella se kuusi askelta. Me esitimme vastineeksi neljää ja puolta askelta. Ei vain mennyt pidätteet läpi sitten yhtään.
Vasemmassa kierroksessa homma onnistui millin verran paremmin. Kaapo ei kaatuillut ympyrällä niin pahasti ja sen aikana sain myös vauhtia vähän hyppysiini. Suoralle päästyä polle tosin taas pisti vähän kaasua, mutta muutamat pidätteet menivät läpi. Kuutta askelta ei löytynyt, mutta hallittu viisi kuitenkin.
Tunnin lopussa opettaja antoi palautetta juuri istunnan merkityksestä, sillä kuten hän sanoi, ei Kaapon kanssa ohjalla tee oikeastaan yhtään mitään. Polle ei juuri siitä piittaa, vaan lähinnä hermostuu ja alkaa kinastella vastaan, jos sitä yrittää ohjalla saada hallintaan. Mutta kuinka hallita hevosta istunnalla, jos se ei ole edes itsellä hallussa? Sitä kysymystä mietin aina tämän hevosen kohdalla. Toisaalta haluaisin pistää hanskat tiskiin tämän hevosen kanssa, toisaalta taas haluaisin nimenomaan ratsastaa sillä. Sen kanssa onnistumiset kuitenkin tuntuvat sen verran hyviltä. Perustunnin aikana en kuitenkaan ehdi saada niin paljon apua opettajalta, että voisin alkaa oppia. Yksityistunti olisi paikallaan, ehkäpä vielä joskus.
