Kaksi ratsastustuntia tälle viikolle takana, viisi vielä edessä. Päätin tosiaan ilahduttaa itseäni ratsastusviikolla, kun ei ollut syyslomaviikkoa tiedossa. Kävin näin keskiviikon iloksi omalla tallilla tunnin. Vakiopettaja oli lomalla, ja tuuraajana oli aikaisemmistakin kirjoituksista tuttu opettaja. Polletoiveeni oli jälleen mukavasti mennyt läpi, ja Pera siis oli hevosenani.
Tunti aloitettiin käynnissä ja ravissa opettajan tarkkaillessa ratsastajien. Tunnilla oli mukavasti vain kuusi ratsastajaa, joten opettaja ehti paremmin kommentoimaan. Minulle kommenttia tuli käsien asennosta, tahdoin painaa ne alas, vaikka oikeasti ne pitää tietenkin kantaa. Tämän lisäksi opettaja komensi käyttämään reisiä aktiivisemmin, jolloin pohje pysyy myös paremmin paikallaan. Näitä asioita korjatessa unohdin kiinnittää huomiota siihen, miten hevonen liikkuu. Opettajalta tulikin palautetta siitä, että Pera täytyy saada pysymään liikkeessä takapäästä saakka ja että minun pitäisi uskaltaa pitää ohjat käsissä ja ottaa takapäästä tuleva liike niillä vastaan, jotta hevonen tulisi tuntumalle. Ravissa pyöräyteltiin aina pääty-ympyröitä, joista toisen aikana opettaja ehti kiinnittää paremmin huomiota menoon. Pätkittäin opettajan ohjeita noudattaen sain Peran mukavan pyöreäksi ja aktiiviseksi myös takapäästä lähtien.
Sitten porukka jaettiin kolmelle ympyrälle. Treeninä oli siirtää takapäätä vuorotellen sisemmäs ja ulommas. Homma aloitettiin vasemmassa kierroksessa. Takapään liikuttamisen ohjeeksi tuli ottaa ensin etupäätä vähän sisemmäs, jonka jälkeen saattoi siirtyä takapään pariin. Kuskille tuotti vaikeuksia saada Pera uskomaan pidättäviä apuja etupäähän, jolloin opettaja siirtyi näyttämään kädestä pitäen. Tajusin siinä, että etupää piti tosiaan saada pienemmälle liikkeelle ja sisemmäs, jonka jälkeen myös perä oli helpompi siirtää ulommas. Työskentelyä tämä kuitenkin vaati, sillä puoli oli Peralle vaikeampi, ja se mieluusti yritti luistaa hommasta. Tärkeimpänä oppina itselle tuli ulko-ohjan varma tuki, myötäys sisäohjasta ja ulkopohkeen pitäminen kevyesti tuntumalla. Näitä asioita vartioimalla sain Peran viimein toimimaan pätkittäin aika kivasti, jolloin se myös pyöristyi todella hienosti.
Takapään siirtäminen sisemmäs oli vasemmassa kierroksessa helppoa. Asetus pysyi nätisti, ja takapää väisti todella pienestä pyynnöstä. Kaiken tämän aikana Pera pysyi myös hyvin pyöreänä ja työskenteli apujani kuunnellen. Lopulta näitä kahta siirtelyä alettiin tehdä lyhyissä pätkissä vuorotellen. Loppua kohti meno parani, kun sekä kuski että hevonen hahmottivat treenin kulun.
Oikeassa kierroksessa takapään siirtelyiden onnistumiset vaihtuivat toisinpäin. Nyt takapäätä oli todella helppo siirtää ulommas, kun taas sisemmäs viestin oli alussa vähän haastavaa. Kun taas muistin kertailla avut, löytyi yhteisymmärrys Peran kanssa ja homma toimi hienosti. Opettajakin tuumasi, että tämä suunta meni meillä oikein mukavasti.
Lopuksi saatiin nostettiin laukka, kun takapään siirtäminen ulommas oli valmisteltu hyvin ja jäätiin laukkaamaan ympyrää. Tarkoituksena oli saada hevonen ratsastettua hyvälle tuntumalle ja pyöreäksi, kuten aiemmissa kohdissa oli onnistuneesti tehty. Ihan koko aikaa en saanut Peraa pysymään pyöreänä laukassa, mutta tällä kertaa hyviä pätkiä tuli paljon enemmän, ja ne myös olivat pidempiä kuin ennen. Oli todella hieno tunne ratsastaa laukassa rehellisesti pyöreää hevosta ja saada se palaamaan oikeaan asentoon pienillä puolipidätteillä ja pohjepyynnöillä. Laukat sujuivat mukavasti myös molempiin suuntiin.
Tunti oli ihan huippu, tuntui kuin olisi tehotunnilla ollut. Ehdimme treenata asioita rauhassa, ja opettaja tuntui ehtivän kommentoida tavallista enemmän. On niin hyödyllistä päästä aina vähän tuoreemman silmäparin syyniin. Etenkin kun tämä opettaja myös tuntee tallin pollet ja osaa antaa täsmävinkkejä. Pera kyllä ansaitsi taas suuret kiitokset, on se van uskomattoman hieno hevonen.
Ratsastusviikkooni mahtuu vielä normaali kerta Helvillä, ohjatut tunnit perjantaina ja sunnuntaina sekä istuntakurssi lauantaina ja sunnuntaina vieraallammalla tallilla. Tähän ratsastusmäärään voisi jopa tottua.
