Helvin kanssa päätin kertailla keskiviikon oppeja eli takapään siirtelyä ulommas ja sisemmäs käynnissä. Hyvänä puolena oli se, että Helvi toimi molempiin suuntiin aika pitkälti samaan tapaan eli suurempia puolieroja ei ollut. Takapään siirtäminen ulos ja etupään vähän sisemmäs oli Helville ja varmasti myös kuskille helpompi. Yritin taas alussa oikoa tehtävää ja siirtää molempia päitä yhtä aikaa, kunnes tajusin viimein siirtää ensin etupäätä, sitten vasta takapäätä. Helvi nappasi homman jujun aika kivasti, ja siirtelyt menivät kohtuullisen vaivatta, kunhan muistin vartioida etupään liikettä. Takapää liikkui mukavasti ilman, että joka askeleella piti olla muistuttamassa.
Takapään siirtäminen sisemmäs ja asetuksen säilyttäminen myötäisenä tuottivat vaikeuksia. Liikehän oli vähän sulkutaivutuksen sulkutaivutuksen kaltainen, ja sen kanssa olen aiemminkin pähkäillyt. Jotenkin pohkeeni toimivat tässä liikkeessä vain vuorotellen, jolloin joko takapään asento pääsee karkaamaan tai sitten etupää livahtaa omille teilleen. Takapään pitäminen omalla paikallaan kyllä onnistui kivasti, mutta etupää pääsi siinä välissä suoristumaan. Sain pari mielestäni onnistunutta pätkää, joten olin tyytyväinen suoritukseen. Helvi työskenteli molemmissa harjoituksissa aika kivasti, olisin tosin voinut vaatia liikkeen säilymistä paremmin.
Ravissa ja laukassa en ottanut oikeastaan mitään kummempaa. Yritin saada Helvin takapäätä liikkeelle ja silti onnistua pitämään etupään lyhyenä. Pätkittäin Helvi tarjosi rennompaa ravia ja laukkaa, mutta varsinaisesta pyöristymisestä ei tällä kertaa voi puhua. Laukan rentous ja tasaisuus oli kuitenkin mukava onnistuminen siihen nähden, että menimme kentällä, jota valaisi yksi ainoa spotti tallin seinässä. Saatoin siis uskoa, että Helvi jopa välillä kuunteli minua eikä kyttäillyt koko ajan ympärilleen. Pieniä onnistumisia siis tällä kertaa, mutta kivalta nekin tuntuivat.
