sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Myötäyksen mystinen taito

Perjantain tunnilla keskityttiin monien menneiden viikkojen tapaan hevosen asettamiseen ja sitä kautta sen saamiseksi pyöreäksi. Pollena minulla oli Epper, jota vähän harmittelin kuullessani, että alun perin opettaja oli laittanut minulle Jussin. Joskus pollet tosin vaihtuvat, ja onneksi harmittelin turhaan. Epper-herra kun sattui oli ihan mukavalla tuulella.

Koko tunti tahkottiin kuta kuinkin kuviota, jossa pyöriteltiin kulmiin voltit ja keskikentälle ympyrä. Askellajeina oli vain käynti ja ravi, mutta ihmeen kautta en edes kyllästynyt tehtävään. Epper tykkäsi tehdä yhteistyötä, mutta olin sen verran haasteellinen, että mielenkiinto pysyi koko tunnin yllä. Asettamiseen opettaja antoi tutun vinkin eli sen, ettei siinä sisäohjassa roikuta ja että alussa myötäykset tehdään reilulla kädellä.

Sain muutamaankin otteeseen opettajalta kommentia siitä, että joko en huomaa myödätä tai sitten jos huomaan, en silti myötää kunnolla. Pakko myöntää, että olen kehno tässä puuhassa. Pitäisi oikeasti alkaa tarkkailla pollea ja osata palkita se oikeaan aikaan. Se varmasti auttaisi saamaan sitä työskentelemään paremmin, kun se saa myös kiitosta yrityksistään.

Parit kerrat sain Epperiä pyöristymään niskasta käsin, mutta muutoin polle humputteli aika pitkälti ilman kummempia pyöreysajatuksia. Oli se kuitenkin itseään sen verran kasaillut, ettei ihan kaula suorana painellut. Se myös eteni ihan oma-aloitteisesti, mikä auttoi kuskia treenaamaan samalla käsien pitämistä oikealla paikalla. Muuten taisi mennä ihan hyvin (jopa asetuksissa), mutta kädet jäivät taas vähän liian alas. Pohkeiden olemassaolon taisin unohtaa koko tunnin ajaksi.

Opettaja antoi korjauskehotusten lisäksi myös pari kehua meille siitä, että meno oli tasaista ja turhia säätöjä välttävää. Epperiä oli mukava ratsastaa, sillä sen puolissa ei tuntunut olevan kovin suurta eroa. Ei ainakaan, jos vertaa Pokuun, jonka puolten väliset erot kyllä huomaa.

Mukanani oli myös videokuvaaja, mutta kameran outo tallennusformaatti ja kentällä pimeyden jo tultua menty tunti ovat vähän hidastuttava yhdistelmä siihen nähden, että saisin tänne jotain pätkää. Mutta pitää laittaa, jos vain saa aikaiseksi. Nyt voikin suunnata tuonne sateiseen keliin tämän päivän tunnille.