Tällä kertaa en jänistänyt, kun minulle tarjottiin tallin uusinta hevostulosta. Kyseessä on kuusivuotias Flower-niminen ruuna, joka on tuotu muutama viikko sitten Puolasta. Kouluvääntötasosta en tiedä, mutta esteratana sillä on menty vähän päältä metriä. Opettaja naureskelikin, että meidän pitää vaihtaa opettajaa, jos haluamme kouluhevosia. Ei me mitään sellaisia tarvita, estehevosia vain lisää! Ja kas kummaa, sieltä on tulossa toinen estepainotteinen hevonen, joka on Floweria onneksi isompi. Flower oli säkäkorkeudeltaan varmaan jotain 155 sentin hujakoilla, mutta kapoinen kuin mikä. Tällaisen hongankolistajan jalat tahtoivat vähän jäädä ilman kylkiä, joihin koskea.
Flower (en kuullut pollen helpompaa lempinimeä vielä tallilla) on ollut parilla samalla tunnilla kanssani, jossa se on mennyt ihan siivosti, mutta aika jäykästi. Alkulämmittelyksi menimme käynnissä ja ravissa voltteja, joissa haettiin asetuksia. Polle jännittyi heti pienimmästäkin ohjakosketuksesta ja nosti niskan todella korkealle. Kun mikään tapa ei tuntunut alkavan toimia, kysyin opettajalta tästä. Hän epäili hammaspiikkejä vaivaksi ja kehotti ratsastamaan tunnin niin paikallaan pysyvällä kädellä kuin mahdollista. Raspausaikaa oli kyllä yritetty saada pollelle, mutta tähän aikatauluun se ei ehtinyt. Tunnista tulikin sitten minulle istuntapainotteinen, kun yritin tehdä kaiken mahdollisen enemmän istunnalla kuin ohjalla. Ja tällaiselle ohjaan lumoutuneelle se oli todella haastavaa. Jotain tein kuitenkin oikein, sillä Flower alkoi vähän rentoutua eikä enää jännittynyt pohjepyynnöistä. Polle oli myös mukavan reipas, joskin jarrutustaidottomalla ja nyt liki ohjattomalle kuskille se tietenkin tuotti vähän ongelmaa. Parit kerrat ravissa Flower tulkitsi sisäpohkeeni koputtelun laukkanostoksi sen sijaan, että olisi ottanut onkeeni pohkeen kiellon pienentää ympyrää. Hepan innokkuus vaihtaa askellajia kuitenkin tahtoi vain naurattaa, syystä tai toisesta.
Alkulämmittelyn jälkeen siirryttiin pohkeenväistöön. Sille lähdettiin lyhyen sivun keskeltä, josta väistätettiin reunalla ollutta tötteröä kohti. Ensimmäiset kierrokset Flower halusi uskoa pohjeapuni tarkoittavan kaasua, jolloin se nosteli ravia. Kun lopulta sain sen tajuamaan, ettei kaasu ole oikea vastaus, sain siltä muutamia väistöjä. Kieltämättä oli todella hankalaa, kun en käyttänyt ohjaa juuri minkään vertaa. Yritäpä siinä vatsalihaksilla jarruttaa ja pohkeella väistättää. Niin siis mitä, ai että tämä on sitä ratsastusta? Aina riittää opittavaa.
Sitten otettiinkin ravailua ihan uralla. Pitkille sivuille tuli tehdä lisäykset ja hyvissä ajoin ennen sivun loppumista siirtyä takaisin normaaliin raviin. Flower innostui taas siitä mahdollisuudesta, että pohkeeni voisi tarkoittaa laukkaa ja painatteli muutamat pätkät tätä askellajia. Suhtauduin taas asiaan huumorintajulla ja treenasin vatsalihaksiani nauramalla. On mukava joskus ottaa vähän rennommin nämä epäonnistumiset kuin kiskoa vannetta kiristämään päätä. Sain kuitenkin pollen taas hallintaan, jolloin onnistuimme yhdessä tekemään parit toimivan lisäykset. Askel lähti rullaamaan kivasti, polle oli kuulolla ja vauhti myös palautui normaaliin menoon.
Laukkaharjoituksessa pyöräytettiin päätyyn ympyrä, pitkän sivun keskeltä noin 20 metrin halkaisija ja toisen pitkän sivun alusta lävistäjää myöten laukaten toiselle pitkälle sivulle, jossa yritettiin siirtyä nätisti raviin. Flowerille oikea laukka oli haastavampi, ja se tarjosikin mieluusti vasenta. Piti oikein ajatuksella nostaa se oikea, jotta polle otti kuskin todesta. Laukka oli melko töyssyistä menoa ja hyvin reipasta myös. Ilman kunnon ohjasotteita polle tahtoi oikoa ympyrän suoraksi, kun kuski ei vain muistanut, miten sitä taas ratsastettiin. Oikeassa kierroksessa meni myös turhan vauhdikkaasti lävistäjä, mutta toisella kierroksella sain laukan vaihtumaan raviin kivasti. Vasen kierros oli oikeaa helpompi. Kyllähän polle spurttaili tässäkin, mutta selvästi paremmin malttoi kuunnella kuskia.
Loppuraveissa humputtelimme uraa myöten ja käännyimme aina valitsemassamme kohdassa keskelle kentää, jossa tuli siirtyä käyntiin ja nostaa taas ravi. Flowerin reippauden ja kuskin jarrutaidon puutteen vuoksi siirtymät käyntiin vähän venyivät, mutta löytyivät kyllä kuitenkin lopulta. Polle tahtoi lähinnä vain olla juuri valmisteltu kunnon ratsastusta varten, sillä energiaa sillä olisi ollut muillekin jaettavaksi.
Yleisfiilis tunnista oli hupaisa. Nauru pääsi moneen kertaan, kun polle jopa itsekseen nosti laukkoja tai yritti kyseistä askellajia ehdotella mistä tahansa pohkeen pyynnöstä. En osannut ottaa turhia paineita onnistumisista, kun kyse oli ensimmäisestä yhteisestä kerrasta. Opettaja kuitenkin sanoi olleensa tyytyväinen suoritukseemme. Hän myös kertoi, että uudet hevoset tottuvat uuteen paikkaan asteittain. Ensin ollaan ja möllötetään rauhassa, sitten vähän virkistytään ja kokeillaan, mille mallille täällä voisi alkaa ja sitten tasaannutaan omaksi itseksi. Opettaja sanoikin, että Flower oli nyt alkanut piristyä ja päättänyt vähän kokeilla, mitä tarvitsee tehdä ja mistä voi luistaa.
Onkin jännä nähdä jatkossa, millainen kukkaispoika tästä ruunasta paljastuu. Ruuna reippaasta jäi minulle kaikesta innosta huolimatta hyvä kuva. Kunhan se pääsee kunnolla kotiutumaan ja saa mahdolliset suuhuollot tehtyä, siitä voi kuoriutua melkoisen kiva nuorukainen. On myös todella mukava saada tallille estepainotteinen hevonen, jolla on ponnua vähän isompiinkin. Yhtä innokkaasti odotan myös sen toisen hevosen saapumista talliin. Uudet hevoset ovat aina mukavia uutisia.
