Polletoiveeni oli mennyt läpi, ja estetunti kului mukavasti Peran kyydissä. Tunnin aiheena oli erilaisiin hyppyihin mukautuminen. Tätä treenattiin vähän erikoisempien esteiden kanssa.
Pera oli vähän laiskemmalla tuulella, mutta ei onneksi mikään mahdoton. Alkuverkat humputeltiin käynnissä ja ravissa tempoa säädellen ja tarkistaen, että hevonen on kuulolla. Peran kanssa testailimme vähän pohkeenväistöä ja siirtymiä, mukavasti lähtivät molemmat. Ensimmäisenä hyppynä pompittiin pientä pystyä parit kierrokset. Opettaja komensi ohjaamaan tarkemmin esteelle, johon yritin tunnin ajan keskittää huomiotani.
Sitten siirryttiinkin jo ensimmäiselle erikoisesteelle, joka oli pysty vesimatolla varustettuna. Esittelin maton Peralle jo ennakkoon, josta se ei kauheasti piitannut. Opettaja ohjeisti kuitenkin tulemaan ensimmäisen hypyn lähestymisen pystymmässä, jos hevonen kuitenkin reagoi erikoisempaan esteeseen. Pera ei paljoa matosta piitannut, vaan loikkasi ongelmitta yli. Kuski seurasi mukana ihan hyvin, plussaa siitä, ettei katse jäänyt tapittamaan estettä, vaan katsoi eteenpäin. Miinusta siitä, että kaikki kuskin keskittyminen meni johonkin muuhun, sillä laukka ei vaihtunut.
Sitten siirryttiin holvikaaren ja okserin käsittäneelle suoralle. Ensimmäinen kierros meni ihan kohtalaisesti, mutta toisella kierroksella holvikaarelle tuli minihyppy, jolloin vauhti sammui enkä ehtinyt reagoida siihen, jolloin lähestyminen okserille tuli myös liian lähelle ja jäin hypystä pahasti. Rytkähdin epämääräisesti mukana, jonka jälkeen kiittelin pollea siitä, että oli kestänyt kurjan hyppyni. Kolmannella kierroksella meni jo vähän paremmin, mutta edelleen olisi pitänyt ottaa reippaampi laukka, jolloin ponnistuspisteet olisivat osuneet paremmin kohdalleen. Mutta pieni pelko häilyy vielä mielessä, jolloin otan mieluusti liian rauhallisesti, vaikka ei sekään kyllä aina yllättäen auta.
Sitten hypättiin parit kierrokset pystystä okseriksi muuttunutta estettä. Opettaja korosti suoruutta ja sitä, että hevonen pysyy kasassa eikä valu pitkäksi. Koska okseri oli tarkoitus muuttaa trippeliksi parin hypyn jälkeen, käski opettaja kiinnittää huomiota ponnistuspaikkaan. Se piti saada kohtalaisen lähelle estettä ja tähän pystyttiin sillä, että hevonen tosiaan pidettiin kasassa. Tässä vaiheessa heräsin taas miettimään istuntaani. Lähden hyppyyn nykyisin paremmin kuin ennen eli en ihan aina sukeltele, mutta tykkään istua satulaan takaisin kesken hypyn. Se tietenkin sekä näyttää että tuntuu pöljältä ja lisäksi häiritsee hevosta. Lähestymiset ja ponnistuspaikat saatiin kuitenkin mukavasti kohdilleen samoin kuin istunta. Onhan se eri tunne, kun oikeasti pysyy kevyessä istunnassa oikean ajan. Mukautuminen paranee niin huipusti ja hypystä tulee mukavan pehmeä.
Sitten este muuttuikin trippeliksi. Eihän se korkea ollut, mutta näyttihän se vähän pelottavalta. En edes muista, milloin viimeksi olisi trippeliä hypätty. Aikoja sitten varmaankin. Mutta mitään ei varsinaisesti tarvinnut okserin hypystä muuttaa. Ensimmäinen hyppy meni kivasti ja kohdilleen, toisessa hypyssä mätkähdin taas ihan liian aikaisin satulaan, josta opettaja antoikin palautetta. Kolmas kerta ei ollut ihan niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta oli se silti toista hyppyä monta kertaa parempi.
Estekorkeudet taisivat tunnin ajan olla jossain 50-75 sentin tuntumassa. Kaipaan edelleen sitä, että hypeltäisiin vaikka jumppasarjana vähän korkeampaa, että saisi alkaa treenata sitä istuntaa. Tärkeimpänä itselle olisi tosiaan muistaa olla kevyessä istunnassa riittävästi eikä heti istua alas, kun hyppy on alkanut. Opettaja kommentoi hyppyasennossani lähinnä noissa mokakohdissa sitä, että istuin satulaan liian aikaisin, mutta mistään muusta ei tullut sanottavaa. Olin tyytyväinen itsessäni siihen, että katse pysyi valtaosan ajasta esteen yli ja että myötäsin hypyissä mielestäni hyvin. Pera oli tietenkin myös oikein kiva, vähän virtaa olisi tietenkin saanut olla, mutta muutoin polle suuntasi esteelle innokkaasti ja hyppeli niiden yli ilman kummempia epäröintejä. Lisää esteitä minulle tämän pollen kanssa, kiitos.
