Minkä perjantaina menetin, sen näin sunnuntaina sain takaisin. Eli pollenani oli Jussi, treeninä avo- ja sulkutaivutuksia. Aluksi kuitenkin verkattiin hevosia ravissa kahdeksikolla, jossa aloiteltiin jo pohkeiden läpivienti väistättämällä takapäätä pätkittäin ulommas. Jussi liikkui muutoin hyvin, mutta pohkeistani se lähinnä lähti puskemaan ulos. Piti taas kaivella muistista asia nimeltä ulko-ohja, jonka jälkeen pohje meni paremmin läpi ja ulko-ohja puolestaan esti, jos polle halusi punkea. Ravissa opettaja kehotti laittamaan pollea ravaamaan niin, että se työskentelee kunnolla selälläkin. Kun unohdin pitää tästä huolta, Jussi vaihtoi toimivan ravin lyhyempään ja hitaampaan menoon. Kun taas muistin, sai Jussin helposti takaisin toimivaan raviin.
Sitten siirryttiin kuviolle, joka lähti liikkeelle kulmaan tehdyllä voltilla. Sen jälkeen suunnattiin pitkällä sivulla ollutta tötteröä kohti avotaivutuksessa. Ennen uralle osumista avotaivutus kiepsautettiin sulkutaivutukseksi ja sillä mentiin pitkä sivu loppuun. Kuviota piti ensimmäisen kerran miettiä vähän, kunnes se avautui. Sen jälkeen saimmekin Jussin kanssa ihan onnistuneita avotaivutuksia ilman kummempia ongelmia. Asetus pysyi nätisti, ja Jussi kuunteli apujani tarkalla korvalla.
Mutta sulkutaivutukseen vaihto ei ollutkaan helppoa. Minulle sulkutaivutus on vieläkin avoa paljon vaikeampi. Joko saan etupään aseteltua oikein, mutta sitten takapää ei enää olekaan paikoillaan tai toisinpäin. Jotenkin käteni ja pohkeeni eivät osaa asettua oikein hallitsemaan hevosta kokonaisvaltaisesti. En ole keksinyt miksi. Lähinnä vain tuntuu, että jotenkin en saa taivuteltua itseäni istumaan oikein ja laittamaan pohkeita täsmällisiin kohteisiin. Opettaja tosin havainnollisti sulkutaivutusta sanomalla, että pohkeet kannattaa pitää niin kuin olisi nostamassa myötälaukan. Tämä vähän auttoi, mutta sitten kädet taas jäivät höpsöttelemään omiaan.
Parin kierroksen jälkeen sulkutaivutusta seurasi ensin ravin, sitten laukan nostot. Ravi meni ihan kivasti, mutta laukassa tulivat parhaimmat onnistumiset. Ensinnäkin laukka nousi tosi nätisti sulkutaivutuksesta ja toiseksi Jussi työskenteli mukavan pyöreänä. Sain sen myös opettajan avustuksella taas selkää käyttäen, jolloin se loksahteli pätkittäin hyvään muotoon. Laukassa piti myös säädellä vauhtia. Jarrutaidottomana pidennys toki onnistui, mutta lyhennystä piti työstää paljon. Kunnon lyhennyksiä en tainnut tuntiin saada yhtään, mutta sentään pidennykset olivat nättejä ja hallittuja.
Jussia oli kyllä huippu ratsastaa jälleen kerran. Kun muistin pitää sen aktiivisena ja houkutella myös selkää mukaan, palkitsi se minut hyvällä pyöreydellä ja rennolla työskentelyllä. Se kuunteli minua hyvin ja pyrki toteuttamaan pyyntöjäni. Jussi on kyllä kiilannut itsensä hyvin suosikkipollelistani kärkituntumaan. Ajattelin hemmotella itseäni ratsastelemalla ainakin tiistaina ylimääräisen kerran, jos tunnille mahtuu. Kehtasin myös laittaa polletoiveet listaan. Jospa onnistaisi ja pääsisin parin päivän päästä kipuamaan joko Jussin tai sitten Peran kyytiin.
