Keskiviikon valmennusryhmän koulutunnille sain Peran. Piti ihan blogista tarkistaa, että olen mennyt sillä viimeksi kymmenisen kuukautta sitten. Aikamoinen tauko siitäkin on tullut. Tunnilla ratsukoita oli neljä. Pääsimme treenaamaan tuntumaa ja sen säilyttämistä.
Ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä pysähdyksiä ja hakea hevoset seisomaan pyöreinä. Kun tämä onnistui, peruutettiin pyöreästä pysähdyksestä askel tai pari. Siitä puolestaan siirryttiin raviin. Meillä Peran kanssa pelkkä seisominen tuotti ensin vaikeuksia. Sitten sain Peran seisomaan, mutta se ei viitsinyt pyöristyä. Kun taas sain vähän pyöreyttä, lähti Pera ennakoimaan joko eteen- tai taaksepäin. Olipas siinä säädettävää. Sain taiteilla tuntuman kanssa melkoisesti ennen kuin Pera teki asiat edes sinnepäin. Oli opettavaista tehdä tätä tehtävää hevosella, joka oli sekä herkkä että välillä omissa ajatuksissaan. Muutamat peruutukset onnistuivat tosi kivasti, mutta siirtymät raviin tahtoivat viedä pyöreyden mennessään. Opettaja neuvoi säilyttämään tuntuman myös siirtymisissä ylöspäin, mutta käteni herpaantuivat niissä liki aina.
Toisena tehtävänä oli tehdä siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin. Ravista piti nostaa laukka pontevasti takaosan avulla ja laukassa haettiin ajatusta kootummasta menosta ravisiirtymistä varten. Laukannostot ravista eivät onnistuneet niin kuin olisin halunnut. En saanut Peraa lyhyeksi ja pontevaksi, jolloin nostot olivat jotain noston ja ajautumisen välimuotoja. Ei hyvä. Olin ehtinyt mielessäni hifistellä, millaisia nostoja tekisin, mutta toteutus jäi pahasti puutteelliseksi. Peran laukassa puolestaan olisi ollut säätövaraa vaikka mihin. Hetkittäin sain vähän lyhyempää ja pontevampaa laukkaa, mutta pääosin menimme liian pitkänä. Pera kuitenkin kuunteli hyvin pidätteitäni ja teki muutamat siirtymät raviin asiallisesti. Jarrutin tosin paikoin turhan voimakkaasti, jolloin Pera melkein siirtyi käyntiin. Peran herkkyys näkyy tällaisessa tehtävässä hyvin, mikä oli jälleen opettavaista.
Näiden tehtävien ulkopuolella työstimme ravia ja laukkaa. Istuntani oli heikunkeikun-fiiliksellä mukana, mikä heijastui Peraan epätasaisuutena. Mielikuvitussilinterini kiristi pahemman kerran, sillä allani olisi ollut vallan mainio kouluratsu, mutta omat taidot eivät olleet terässä. Ravissa ongelma oli tahdin epätasaisuus, laukassa puolestaan ratsun suoruuden puute. Perassa oli liikkuvia osia enemmän kuin tarpeeksi. Muistin tämän kyllä tunnin alussa, mutta silti se muka tuli yllätyksenä. Hassua on se, että Pera oli yksi suosikeistani, kun aloitin ratsastuksen. Nyt Pera puolestaan tuntuu vaikeammalta. Kyllähän sitä nykyisin kiinnittää eri asioihin huomiota ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Mutta vaikka tunnin tehtävät aiheuttivatkin päänvaivaa, jaksoin olla kohtuullisen sinnikäs. Siitä pisteet ja papukaijamerkki.
