Keskiviikon valmennusryhmän tunnille toivoin mielessäni jo esteitä, kavaletteja tai edes puomeja. Toiveeni ei toteutunut, vaan jatkoimme vielä koulutreenejä. Ratsukseni sain Lennin, ja ratsukoita oli yhteensä kuusi. Treeniaiheita olivat pohkeenväistö ja sulkutaivutus tai sen kaltainen liike. Kuviona oli tehdä ensin pohkeenväistö ja myöhemmin sulkutaivutus lävistäjällä. Kuvion alkuun palattiin toista lävistäjää myöten. Väistöt ja sulkutaivutukset tehtiin onneksi vain käynnissä. Ravia ja laukkaa työstettiin sitten tehtävän ulkopuolisilla alueilla.
Lenni on herkkä kaveri erityisesti ohjasotteille. Suurin pulma tunnin aikana olikin Lennin levoton pää. Yritinpä pitää käsiäni miten tahansa, ruuna ei tuntunut olevan kovin tyytyväinen. Opettaja neuvoi kehumaan ja kiittämään Lenniä aina, kun se tasoittui vähänkin. Yritin mukauttaa käsiäni monella eri tavalla, mutta en päässyt perille, mikä niistä olisi miellyttänyt Lenniä. Niinpä valtaosa tunnista meni tuskaillessa levotonta Lenniä ja sen pään mukana vispanneita käsiäni. Tulipahan kunnolla harjoiteltua ohjastuntuman löytämistä, vaikka siinä valaistuminen jäi pimentoon.
Pohkeenväistöt ja meidän kohdallamme sulkutaivutuksen kaltaiset liikkeet sujuivat vaihtelevasti. Suurin oppi oli taas muistaa kontrolloida niin etuosaa kuin ei-väistätettävää puolta, jotta liikkeen sai tehtyä paremmin. Sulkutaivutusta en meinannut alussa osata hahmottaa lävistäjälle, joten esitimme Lennin kanssa aika mielenkiintoisia yritelmiä. Opettajan avustuksella tajusin liikkeen paremmin, jonka jälkeen saatoin alkaa yrittää taiteilla Lenniä ja itseäni siihen oikein. Molempien liikkeiden pulmana oli se, etten aluksi uskaltanut vaikuttaa normaalisti. Niinpä Lenni ei aina tajunnut, mitä hain ja tarjosi jotain muuta tai ei mitään. Toistojen kautta aloin ymmärtää, että herkkis-Lenniäkin voi ratsastaa kuin oikeaa hevosta, ei niin kuin lasista tehtyä versiota. Pyrin olemaan mahdollisimman rento ja kiittämään kaikista hyvistä hetkistä. Levottomat hetket pyrin jättämään huomiotta, mikäli en varmasti tiennyt itse pahentavani niitä. Tämä kikka tuntui toimivan, sillä pätkittäin Lenni toimi ihan asiallisesti. Lennin kanssa saa olla yhtä aikaa sekä herkkä että riittävän jämäkkä. Moisen yhdistelmän hallitseminen ei vielä ihan täysin onnistu, mutta tässähän sitä treenataan.
Kuvion ulkopuolella tehty ravi- ja laukkatyöskentely ei tuonut uutta ihmeteltävää. Ravissa Lenni oli kaikista levottomin päänsä kanssa, mutta sain rauhoitettua menoa hetkittäin. Laukassa Lenni puolestaan oli tasaisempi. Sillä on liki keinuhevosen laukka, jossa on aika mukava istua. Laukkatyöskentelyssä huomasin Lennin rauhoittuvan aina, kun sain pidettyä etenkin pohkeet tuntumalla. Olisikohan tämä samalla rauhoittanut muuta istuntaani? Se voisi olla yksi selitys. Lennin laukka tuntui myös säädeltävältä, vaikka en siitä tällä tunnilla niin kiinni saanutkaan. Saimme kuitenkin muutamia mukavan rauhallisia ja tasaisia laukkapätkiä, jotka olivat aika kivoja.
Loppuraveissa Lenni palasi taas aika epätasaiseksi, mutta yritin olla zen ja hakea tilanteeseen sitä kautta ratkaisua. Opettaja oli tunnin aikana neuvonut ajattelemaan, että minun tehtäväni on vain säilyttää tuntuma. Kaikki ylimääräinen häsellys hevosen puolelta oli sen ongelma, ei minun. Olipa kyllä erikoista mennä pitkästä aikaa hevosella, joka on noin eläväinen edestä. Välillä tuntui ihan toivottomalta tehdä mitään, kun en millään keinolla saanut Lenniä tasoittumaan. Välillä taas Lenni meni rentoja pätkiä, joiden aikana kaikki tuntui niin paljon helpommalta. Lenniä on ilmeisesti joskus ratsastettu myös kuolaimettomilla suitsilla. Olisipa jännä kokeilla itsekin, miten niillä meneminen vaikuttaisi meidän yhteistyöhömme.
