tiistai 3. helmikuuta 2015

Paluu koulutunnille

Ratsastusviikkoni alkoi tavallisesta poiketen jo tiistaina, kun kävin ratsastamassa Jetin Tallinmäellä. Jatkossa tiistait hurahtavatkin opetuksellisella koulutunneilla, jotka tulevat tarpeeseen. Ratsukoita tunnilla oli kolme. Tulevia koulukisoja silmällä pitäen opettaja pisti meidän treenaamaan K.N. Specialin asioita. Tunnin aikana ehdimme tehdä siirtymiä, loivia kiemuroita, keskiravipätkiä, laukkalävistäjiä sekä kymmenen metrin ravivoltteja.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa molempia pitkiä sivuja loivana kiemuraurana. Pyöräyttelin lyhyille sivuille tarpeen mukaan ympyröitä. Jetti ravasi kohtuullisesti, ja loiva kiemura teineen oli suunnilleen hallussa. Vasen kierros tosin takkusi kulmien ja oikea ulos valumisen suhteen. Säätöä sai siis tehdä molemmissa kierroksissa erityisesti ympyröillä. Oikea kierros kehtasi olla melkoisen vaikea ilman, että tajusin siihen syytä. Jetti vain lähti valumaan etenkin ympyröillä ulos ilman, että sain juuri estettyä sitä. Ulkopohje ja ulko-ohja taisivat yrittää tehdä jotain, mutta eivät tarpeeksi. Hämmentävää.

Seuraavaksi ratsastimme toiselle pitkälle sivulle siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Toisella pitkällä sivulla ratsastimme keskiravia. Siirtymisissä kävin käynnissä noin kolmen askeleen verran niin kuin K.N.:ssäkin on. Jetti teki siirtymät ravista käyntiin mukavan pehmeästi, ja toistojen myötä ravikin alkoi nousta asiallisesti. Siirtymät alaspäin olivat mukavia, sillä ne onnistuivat Jetille tyypillisesti helposti. Kunhan vain vähän jarrutti istunnalla, niin Jetti siirtyi mielissään käyntiin. Siirtymisissä ylöspäin sain ensin herätellä ruunaa, mutta aika nopeasti se nappasi tehtävän jujun. Keskiravipätkät lähtivät ihan kohtuullisesti, mutta olisin saanut osata pitää Jetin vähän pyöreämpänä niiden aikana. En onneksi nakannut ohjia kokonaan pois, mutta pientä epävakautta niissä oli. Sain kuitenkin tehtyä siirtymän harjoitusravista keskiraviin maltilla, jolloin ne olivat aika tasaisia. Lisäksi paluu harjoitusraviin onnistui aika helposti.

Laukkakuviona oli oikeassa kierroksessa nostaa laukka lyhyen sivun keskeltä, pyöräyttää pääty-ympyrä ja laukata sitten lävistäjä. Uralle pääsyn jälkeen sai vielä mennä pari askelta suoraan, jotta laukka varmasti säilyi eikä hevonen alkanut ennakoida siirtymää raviin. Vasemmassa kierroksessa laukannosto tehtiin puolestaan pituushalkaisijalla. K.N.:ssä vastaava kohta tehdään I:ssä eli tämä oli oiva tapa harjoitella tietyn laukan nostamista ilman aidan tukea. Laukannostot suunnasta riippumatta olivat ihan ok. Toki ne olisivat voineet olla pontevampia, mutta pari sellaistakin mahtui mukaan. Oikeassa kierroksessa Jetti valui ympyrällä railakkaasti ulos enkä meinannut saada sitä korjattua. Oli hyvin hämmentävää, kun hevonen vain meni omille teilleen. Yritin ties mitä keinoa korjatakseni tilanteen, mutta ei se epämääräisellä puuhastelulla korjaantunut kunnolla. Lävistäjät sentään menivät asiallisesti. Koko tehtävän aikana Jetti pääsi pudottamaan tasan kerran ravilla ennen aikojaan. Oikeassa laukassa tehdyt lävistäjät olivat helpompia. Vasemman laukan lävistäjillä sain tosissani tyyrätä Jettiä uralle, sillä se olisi mieluusti oikaissut reittiä. Tähänkin suuntaan saimme lopulta ihan asiallisia pätkiä, kun otin pohkeenväistöajattelun mukaan.

Loppuraveissa pyörittelimme vielä kymmenen metrin voltteja lyhyille sivuilla. Olivatpa ne voltit pieniä! Alussa hurruuttelin niitä vallattoman kokoisina, mutta onneksi opettaja oli merkkipaaluna auttamassa. Unohdan ilmeisesti kääntää riittävän aktiivisesti, jolloin jo parissa askeleessa ehdin valua oikealta reitiltä ulos. Täytyy muistaa olla tässä tarkempi ilman, että jään kääntämään koko ajan. Kun voltteja oli pyöritelty riittävästi, annettiin hevosten vielä venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Jetti teki tämän tuttuun tapaan hyvin. Vaan olipa kiva olla Jetin kanssa ohjatulla koulutunnilla! Tunti hurahti kuin siivillä, kun opettaja huolehti tehtävistä ja taukojen rytmityksestä. Koulutreeni tekee meille varmasti hyvää ja siitä on takuulla apua myös esteillä. Seuraavaa koulutuntia innolla odotellen.

Ps. Blogini mittariin napsahti 2.2. tasan seitsemän vuotta. Melkoista!