Tällä viikolla Tallinmäen toinen opetuksellinen tunti Jetin kanssa oli perjantaina. Tarkoituksena oli ollut jättää viikonlopun maneesivuorot pois ja siirtyä kokonaan kentälle. Sää kuitenkin pisti pakan sekaisin, kun plussakelit ja niitä seuranneet parin asteen pakkasen tekivät kentästä luisteluradan. Niinpä menimme tällä tunnilla koulua kentällä ja palaamme vielä muutamaksi viikoksi maneesiin hyppäämään. Kenttä oli päällystetty hyvällä kerroksella kivituhkaa, joten pääsimme treenaamaan käynnissä ja ravissa. Ratsukoita tunnilla oli neljä. Treeniaiheina olivat istunta, etuosakäännökset sekä pohkeenväistöt.
Tunnin alussa verryttelimme pitkät sivut ravaten. Opettaja muistutti hakemaan jalustintenkin kanssa mahdollisimman matalaa kevennystä. Pääsin taas vähän perille tästä kevennyksestä, mutta tuppasin tekemään sen silti väärin eli etureisiä käyttäen. Tähän auttoi ajatus lonkkien paremmasta avaamisesta sekä jalkojen rentouttamisesta kevennyksessä. Samalla sain miettiä ylävartaloani, jotta se pysyisi suorana. Tämän tehtävän parissa olen aina saanut huomata, kuinka pieni Jetinkin ravin antama pomppu loppujen lopuksi on. Aika paljon olen pumpannut itse kevennyksen mukana ylös ilman, että siihen on ollut oikeasti tarvetta.
Teimme pitkästä aikaa etuosakäännöksiä. Koska hokit pureutuivat kivituhkan alla olevaan jäähän turhankin hyvin, sai käännökset tehdä tavallista isompana. Näin pyrittiin välttämään napakäännöksiä, jotta hevosten jalat eivät joutuisi jäähän pureutuessaan koville. Etuosakäännöksiä en olekaan treenannut hyvään toviin. Siksipä ne aluksi tuntuivat haastavilta. Etuosan jarrutus pääsi unohtumaan, jolloin Jetti pyörähteli käännöksissä enemmänkin taka- kuin etuosan kautta. Opettaja muistutti pitämään Jetin riittävän suorana, jolloin käännöksetkin olisi helpompi tehdä. Kun sain etuosaan kontrollia sekä takaosan mukaan, lähtivät parit käännökset ihan asiallisesti. Tarmokkuutta niissä toki olisi saanut olla, mutta nyt saatoin keskittyä vain itse käännökseen.
Pohkeenväistöjä teimme käynnissä ja ravissa toisella pitkällä sivulla vuorotellen etu- ja takaosa uraa seuraten. Opettaja hoksautti, että tulimme välillä Jetin kanssa liian jyrkästi, jolloin vauhti sammui eikä väistö ollut enää oikeanlainen. Korjattuna väistö tuntui tosi mitättömältä, mutta opettaja vakuutti meidän menevän aivan oikein. Ravissa oli helpompi tuntea, milloin väistö lähti oikein ja etenkin se, milloin se lipsahti liioitelluksi. Ravissa saimme käyntiä paremmat pätkät, kun olin itsekin paremmin kartalla. Pyrin raviväistöissä olemaan riittävän rento ja hyvällä tavalla puolihuolimaton, jottei tahti hyytyisi. Paikoin tämä onnistui, ja raviväistöt kulkivat kohtuullisesti. Sorruin kyllä välillä hätyyttelemään Jettiä, jolloin sekä väistö että eteneminen kärsivät. Raviväistöissä hyvää oli kuitenkin se, että parhaimmillaan ne olivat tasaisia molempiin suuntiin.
Työstimme vielä hieman harjoitusravia. Opettaja ohjeisti minua keskittymään pohkeiden pitämiseen tuntumalla ja sitä kautta niiden lepattamisen vähentämiseen. Ohjeeksi sain ajatella, että 50 euron setelin pitäisi pysyä pohkeideni ja hevosen välissä. Neuvoksi tuli myös kantapään painamisen sijasta ajatella sen kannattelua. Tämä vinkki oli tuttu aikaisemmasta, joten sain siitä hyvin kiinni. Lisäsin tähän vielä kunnon ajatuksen lonkkien aukaisusta, jotta pohkeeni pääsisivät lähemmäs hevosta. Näiden vinkkien avulla sainkin pohkeitani pysymään paremmin tuntumalla. Välillä pakotin ne hevosen kylkiin kiinni, jolloin muusta istunnasta katosi rentous. Kun taas sain luontevammin käännettyä niitä paikoilleen, ei muu istunta hajonnut samalla tavalla. Tässäkin avainsana oli rentous. Vaikka keskityinkin selvästi yhteen osaan, sain samalla muistaa hallita muuta kroppaa.
Lopuksi venyttelimme vielä hevosia tekemällä ensin paikoillaan reiluja taivutuksia. Houkuttelimme ne venyttämään kaulaansa liki meidän polveemme kiinni molempiin suuntiin. Sama idea siis, mitä esimerkiksi voi porkkananpalalla tehdä maasta käsin. Jetti venyi molempiin suuntiin aika mukavasti, kuten olen maastakäsinkin huomannut. Teimme samoja venytyksiä vielä käynnissä, jolloin niitä sai vähän loiventaa. Jetti seurasi ohjaa aika pienillä houkutuksilla, ja saimme tehtyä hyvät venytykset. Vielä kun joku venyttelisi ratsastajatkin jokaisen tunnin jälkeen, niin kyllä tällaisenkin rautakangen kelpaisi.
