Hieno Hilima

Näin se istuntani pitää, kun Hilima löysi maasta syötävää.

Lauantaina oli luvassa kaksi estetuntia Tallinmäellä, jes! Ensimmäisen tunnin menin Hilimalla, jolla olen menossa tuleviin kotiestekisoihin. Treeni sen kanssa oli siis tarpeen. Toisen tunnin menin tietysti Jetillä. Päivän kruunasi se, että Nora tuli katsomaan ja kuvaamaan tuntiamme, jeij!

Alkuverryttelystä lähtien Hilima oli tavallisen reippaana ja muutoinkin oma itsensä. Verryttelimme ennen varsinaisia hyppyjä ravipuomeilla ja laukkakavaleteilla. Laukassa Hilima oli sangen reipas, ja jarrut jäivätkin matkasta. Niinpä vähän lensimme tehtävien läpi. Esimerkiksi siirtyminen kahden innarisarjana olleen laukkakavaletin jälkeen raviin puomien ylittämistä varten ei meinannut onnistua. Hilimassa ihanaa on se, että vaikka se kipittääkin, ei se mene aivan holtittomaksi. Sen juttu vain on reippaasti meneminen, jos sille se mahdollisuus annetaan. Ihanaa on myös se, etten Hiliman kanssa pelkää vauhtia. Siksipä lähinnä Hiliman meno naurattaa, vaikka toki olisi tietysti hyvä oppia rauhoittamaan tilanne, jos se menee liian kierroksille. 

Ensimmäisenä hyppytehtävänä tulimme kavaletin ja ristikon 14 metrin suoran linjan vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä kerralla jäin jarruttelemaan liikaa lähestymisessä, jolloin jäimme ristikolta hieman kauas. Hilima hyppäsi kuitenkin rohkeasti kauempaa. Toisella kerralla annoin laukan sujua, jolloin väli meni paremmin neljällä askeleella. Molemmilla kerroilla laukka vaihtui turhaan oikeaksi, mutta korjasin sen ristikon jälkeen ravin kautta vasemmaksi. Seuraavaksi tulimme kahden pystyn kaarevan linjan. Ensimmäisen esteen jälkeen sai muistaa mennä tovin suoraan, jotta tie toiselle pystylle tuli hyvin eikä oikoen. Tulimme tehtävän pari kertaa, ja se sujui ihan hyvin. Ensimmäisellä kierroksella toisen esteen puomi putosi alas, mutta toisella kierroksella Hilima korjasi hienosti ja nosti kaviot toisestakin esteestä puhtaasti yli. Tämän jälkeen tulimme lävistäjällä olleen okserin oikeassa laukassa ja jatkoimme siitä innarikavaleteille. Laukka ei vaihtunut okserihypyssä, mutta ehdin korjata sen ravin kautta. Innarikavaletit menivät vähän kolistellen, mutta muuten kohtuullisesti.

Sitten tulimmekin jo radan noin 50–60 sentin korkuisena. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäisenä olleet innarikavaletit menivät sujuvasti. Samoin kakkosena ollut okseri. Kolmosena olleelle kavaletille oikaisimme melkoisesti, mutta sain suoristettua riittävän ajoissa. Laukankin Hilima vaihtoi siinä hienosti. Neloselle tultaessa Hilima oli päässyt vähän venymään, ja aloin arpoa itse ponnistuspaikkaa. Päätin istua tiivisti, etten ajaisi Hilimaa hyppyyn kaukaa. Se ottikin toivotut askeleet, mutta jäin itse vähän hypystä odottaessani liikaa. Kaareva linja viitoselle kuitenkin sujui hyvin. Kuutosena ollut okseri sujui myös asiallisesti, vaikka itse olin taas vähän hidas. Innarikavaletit menivät toisestakin suunnasta mainiosti. Viimeisenä esteenä ollut pysty meni myös mukavasti, ja ratamme oli siinä. Kaiken kaikkiaan aika helppoa ja sujuvaa, vaikka pari kolautusta tulikin. Hilima oli menossa eikä tuntunut yhtään miettivän, pitääkö esteestä mennä yli vai ohi.

Tulimme radan vielä toisen kerran. Korkeus oli suunnilleen sama kuin aiemmin, mutta yksi este oli peräti 75 senttiä. Se taisi olla tähän asti isoin Hilimalla hyppäämäni este. Rata lähti hyvin liikkeelle, ja esteet 1a–b sekä 2 menivät sujuvasti. Kolmoselle tultaessa huomasin toisen ratsukon ovan vähän tiellä, mutta onneksi se ehti huuteluideni myötä alta pois. Laukan korjasin kolmosen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Nelonen meni myös nätisti, mutta jostain syystä viitosen lähestymisessä pyysin Hilimaa eteen. Olisimme tulleet ilman sitä esteelle hyvin, mutta nyt ajauduimme vähän liian lähelle ja otimme puomin mukaan. Tämä sekoitti pasmojani, jolloin kuutoselle lähdin hyppäämään ennen Hilimaa. Se kuitenkin selvitti mokastani huolimatta esteen pelkällä kolautuksella. Innarikavaletit menivät ihan kohtuullisesti, vaikka ponnistuspaikka ensimmäiselle jäi hitusen kauas. Radan viimeiselle esteelle eli seiskalle Hilima lähti rohkeasti, ja niin saimme radan päätökseen. Tästäkin jäi hyvä mieli, vaikka selvästi itse tein tässä enemmän virheitä kuin ensimmäisellä kierroksella.



Siinäpä olivat tunnin hyppelyt. Olen kyllä ennenkin tämän sanonut, mutta hitsit, että tykkään Hilimasta! Se on rohkea ja reipas tamma, jolla on ilo hypätä. Tänään emme muuten menneet yhdestäkään esteestä ohi, jee! Saisin tietysti opetella säätelemään Hiliman laukkaa, jottei jokainen tehtävä menisi ihan täysillä paahtaen. On kuitenkin mukava hypätä, kun saa enemmänkin jarrutella kuin kiihdyttää eikä vauhtiakaan tarvitse silti jännittää. Jos vain olisi enemmän aikaa ja rahaa, niin treenaisin kyllä tämän tamman kanssa enemmän. Kun saisimme asioita sujumaan koulupuolella, menisivät esteet varmasti vielä paremminkin. On minulla silti ajan ja rahan puutteesta huolimatta suunnitelmia tämän tamman varalle. Nähtäväksi jää, mitä niistä voin toteuttaa.

Kuvasta ja videoista kiitos Noralle!