Perjantaina luvassa oli pitkästä aikaa arkimaasto. Kylläpä nämä pitenevät päivät ilahduttavat tavalla, jos toisella. Tässä maastossa erikoista oli se, että lähdimme sinne kahdestaan Kaisan kanssa. Niin no, oli meillä tietysti Jetti ja Vake mukanamme.
Kävimme kiertämässäparilta aiemmaltakin kerralta tutun lenkin. Lähestyvä kevät plussakeleineen oli muuttanut tiet ja osan metsäpolustakin luistinradaksi, joten askellajeinamme olivat vain käynti ja ravi. Kaisa ja Vake tekivät reissun työläimmän osuuden eli johdattelivat kulkueemme pois tallilta. Vake ja Jetti kun ovat tunnetusti molemmat hyvin rauhallisia menijöitä etenkin alkumatkasta. Jetti oli tyytyväinen saadessaan köpötellä rauhassa Vaken perässä. Kun pääsimme metsäpolun alkuun, vaihdoimme paikkoja. Jetti sai nyt vuorostaan ottaa vetohevosen vastuun. Se herättikin Jetin, joka ryhdistäytyi heti ja alkoi tarkkailla ympäristöä. Käynti- ja raviaskelkin saivat kummasti uutta ponnua.
Reissu oli mukavasti ravipainotteinen eli hevoset saivat varmaankin ihan hyvän peruskuntolenkin. Jetin piti vetohevosena vähän kytätä lumen alta paljastuvia kiviä, kantoja ja loppumatkasta vielä postilaatikkoa ja jotain, mitä en itse edes nähnyt. En kuitenkaan itse lähtenyt kyttäysleikkiin niin pahasti mukaan kuin olisin luullut, joten reissu sujui loppujen lopuksi kivasti. Mikäpä siinä oli iltapäivän auringonpaisteella tallustella.
