Lauantaina oli vuorossa estetunti
Jetin kanssa Tallinmäellä. Hyppytaukoa oli tullut parisen viikkoa, joten tunti kehtasi jännittää hieman. Tiesin mahdollisen tahmeuden tuovan aiheuttavan pulmat, joten pyrin karsimaan sitä pois alkuverryttelystä alkaen. Siinä työstimme ravia ja laukkaa sekä teimme väistöjä. Jetti oli tuttuun tapaansa alussa jähmeä, ja etenkin puomin yli tehdyt voltit olivat melkoista mönkimistä. Pihisin ja puhisin selässä, mutta tämä nyt ei yllättäen herättänyt ratsua. Meno ei ollut kokonaisuudessaan matelemista, mutta ei myöskään riittävää estetunnille. En tiedä, hyydyttääkö maneesi minut vai Jetin, mutta menomme on viime aikoina ollut siellä melkoisen hyytynyttä.
Alkutuntiin mahtui tehtäviä puomeilla ja kavaleteilla ravia ja laukkaa käyttäen. Tunnin pisin tehtävä oli minirata, jonka esteet olivat maksimissaan 70-senttisiä. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ylittäen ravissa lävistäjällä olleet puomit. Sen jälkeen nostimme oikean laukan ja suuntasimme suoralle linjalle. Ravipuomit menivät ihan ok, mutta laukka ei lähtenyt pyörimään tarmokkaasti. Saimme kuitenkin humputeltua ensimmäisen osan radasta siedettävästi. Siitä matka jatkui kolmoselle, joka oli lävistäjäpysty. Olimme ottaneet tälle esteelle aiemmin tunnilla ohimenon huonosta tiestä johtuen. Nyt ratsastin tien paremmin, mutta edelleen sitä olisi voinut viilata. Pääsimme kuitenkin kolmosen yli kohtuullisesti, ja tie neloselle oli myös ihan ok. Nelosen jälkeen pyrin ratsastamaan laukan taas sujuvaksi, jotta pääsisimme edessä odottaneelle sarjalle rauhassa. Yritys onnistui osittain, mutta jouduin vielä sarjan välissä vähän kannustamaan äänellä. Rata oli kokonaisuudessaan rauhallinen, joten pontevuutta olisi saanut olla. Ratkaisu olisi tietysti ollut aloittaa koko tehtävä jämäkästi eikä jäädä pumppaamaan vauhtia kohdassa, jos toisessakin. Vielä kun ymmärtämisen lisäksi oppisin toteuttamaan tämän.
Radan jälkeen hyppäsimme vielä sarjan yksittäisenä kisavälein mitoitettuna. Jetti sai joukon ainoana hevosena tietysti pisimmän välin. Unohdin tosin metrimäärän jo. Sain yksittäiselle tehtävälle laukan pyörimään, jolloin sarja meni sujuvasti. Tämän jälkeen otimme vielä yksittäisille pystyille molemmista suunnista hyppyjä ympyrällä. Tiet tuntuivat aluksi tiukilta, mutta Jetti oli onneksi riittävästi menossa. Se taisi epäilyksistäni huolimatta ehtiä nähdä esteen aina ajoissa, ja kaiketi olin itsekin menossa esteen yli. Tehtävässä auttoi kummasti se, että laukan pisti kuntoon tarvittaessa heti hypyn jälkeen, jolloin uuden lähestymisen pääsi tekemään paljon rennommin. Fiilis tunnista oli jälleen vähän valju. Jetin sopiva viritys ei onnistunut kunnolla, vaikka paikoin sentään yritin kunnolla. Turvauduin myös ääniapuihin tavallista enemmän, sillä suuni on yksinkertaisesti pohkeitani vikkelämpi. Jetti kyllä reagoi ääneen hyvin, mutta olisi silti kiva oppia ratsastamaan niillä pohkeilla. Treenit jatkukoot.
