Tiistain Tallinmäen koulutunnilla pääsimme Jetin kanssa kertaamaan viikonlopun Airan istuntatunnin oppeja. Ratsukoita tunnilla oli viisi. Istuntasyynäyksen lisäksi pääsimme työstämään myös pohkeenväistöjä.
Tunnin alussa nakkasimme hetkeksi jalustimet pois ja haimme kevennystä ravissa. Tarkoituksena oli saada tehtyä eleetön kevennys, joka lähtisi hevosen askelluksen voimasta. Ei siis ollut tarkoitus ponnistella itseään korostetusti irti satulasta. Kevennykseni muuttuikin matalammaksi ilman jalustimia. Aluksi oma asento tuntui hieman etupainoiselta, kunnes sain haettua vatsalihaksista tuen. Sen jälkeen kevennys tuntui toimivan mukavasti. Jalustinten kanssa sain hakea jalkoihin rentoutta, jonka jälkeen matalampi kevennys onnistui paremmin. Keventäessä saisin aina muistaa ajatella jalat mahdollisimman rennoiksi, jotta en alkaisi ponnistaa jalustimien avulla satulasta ylös.
Istuntaa viilattiin myös laukkaympyrällä. Tarkoituksena oli istua tietysti keskellä hevosta. Oikea kierros lähti meillä Jetin kanssa toheloiden liikkeelle. Jetti halusi liirata ympyrältä ulos, minä taas mielelläni roikuin sisäohjassa. Sain taas kerrata sekä ulkokyljen avulla kääntämistä että pohkeiden pitämistä oikeassa kohdassa. Oikea kierros parani, mutta tällä kertaa vasen kierros oli rutkasti helpompi. Siinä sain istuttua aika tasapainossa, jolloin Jettiä oli tietysti helpompi ohjata pysymään ympyrällä. Tämä on kyllä hassua. Ennen oikea kierros on ollut liki hevosella kuin hevosella helpompi. Nyt muutamien viikkojen aikana se on puolestaan ollut selvästi hankalampi. Jokin on muuttunut, mutta mikä? Kehoni kiertyy helpommin vasemmalle kuin oikealle, mikä saattaa selittää tätä asiaa. Mutta miksi ongelma on ilmestynyt vasta nyt? Salapoliisille olisi töitä.
Pohkeenväistöjä teimme toisella pitkällä sivulla vuoroin etuosa ja vuoroin takaosa uraa seuraten. Menimme parit väistöt käynnissä, kunnes tulimme tehtävää ravissa. Väistöt vasemmalle sujuivat aika asiallisesti. Väistöissä oikealle sain huolehtia Jetin oikeasta puolesta, ettei se pullahtanut sitä kautta mutkalle. Ravin tahti säilyi väistöissä kohtuullisesti. Parhaat onnistumiset sain juuri oikealle tehdyissä väistöissä, kun sain Jetin palikat kohdalleen, jolloin väistö meni mukavan tasaisesti ja sujuvasti.
Tunnin haastavin osuus oli oikea laukka ympyrällä. Sen vaikeus jäi nakertamaan, mutta onneksi sain pientä vihiä oikeasta asennosta. Pitää kyllä tarkkailla tätä asiaa ja alkaa huomata ne hetket, kun saan kroppani oikealla tavalla kuosiin. Pohkeillakin on tietysti iso osa tässä, joten saan syynätä niitäkin. Väistöjä oli taasen mukava tehdä pitkästä aikaa. Omaa istuntaa en tosin ehtinyt niissä juuri miettiä, mutta asia kerrallaan. Ehkäpä treenin myötä saan vielä joskus mietittyä kaksikin asiaa kerralla.
