Ravitehtävän jälkeen verryttelimme tovin laukassa ihan uraa myöten. Hyödynsin temponvaihteluita tässäkin. Opettaja hoksautti, että Jetin kanssa on parempi keskittyä hakemaan isompaa laukkaa enemmän kuin turhaan jarrutella sitä lyhyeen laukkaan. Halusin kuitenkin vähän hakea kontrollia myös hitaammassa tempossa. Se hidastus toki onnistui, mutta samalla katosi pontevuus. Hups. Suunnat vaihdoimme kertaalleen lävistäjillä olleiden kavalettien avulla. Jetti teki vaihdot tällä kertaa näppärästi molempiin suuntiin, vaikka tulimme kavaletille vähän alitempossa ja ei aivan täydellisen tiellä.
Laukkaverryttelyn jälkeen palasimme samalle neliölle kääntämään. Jaiks! Oikea kierros meni hämmästyttävästi kohtuullisesti. Emme liirailleet pahemmin ulos tai sisään. Toki pontevuus katosi kääntötehtävässä, mutta sentään saimme mentyä sieltä, mistä piti. Vasemmassa kierroksessa meno olikin vaikeaa. Aloitimme tehtävän liiraamalla kulmasta komeasti oikealta ohi, kun Jetti ei uskonut minun haluavan kääntyä. Sen jälkeen se vielä pääsi pudottelemaan laukasta raville, ja kaikki tuntui yhtäkkiä hankalalta. Nohittelin sitten Jettiä enemmän, jolloin laukka alkoi säilyä. Samalla herättelin omaa oikeaa puoltani eli tässä suunnassa ulkopuolta hommiin. Kun sain ulkopuolta niin itsestä kuin hevosesta haltuun, alkoivat kulmat sujua hitusen paremmin. Melkoisen hankalaa kyllä oli, mutta älyttömän hyödyllistä.
Sitten tulimme pitkän sivun suuntaisia suoria linjoja, joilla oli aina kaksi kolmen puomin rypästä. Aloitimme ravista. Tavoitteena oli tulla tehtävää tasaisesti ja sujuvasti. Hyvä ravi piti saada alusta alkaen, ei tuupata hevosta siihen viime metreillä. Kolisuttelimme alussa hieman puomeja, kunnes sain Jettiä nostelemaan kavioitaan paremmin. Kaarteissa ravi pääsi vähän sammumaan, jolloin jouduin vaikuttamaan vähän turhan myöhässä. Tämän tajuamisen jälkeen ymmärsin huolehtia siitä, että ravi jatkui asiallisena puomienkin jälkeen. Näin kaarre meni tasaisemmin, jolloin toisellekin pitkälle sivulle pääsi paremmassa ravissa.
Tulimme samaa tehtävää vielä laukassa. Vasemmassa kierroksessa tulin menneeksi puomiryppäiden välit aina neljällä askeleella. Oikeassa kierroksessa puolestaan askeleita piti käsittääkseni ottaa väleihin kolme. Vasen kierros meni ihan kohtuullisesti. Laukka oli helppo pitää neljässä, jolloin välit menivät ihan hyvin. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan tasaisten kolmen askeleen saaminen oli haastavaa. Jetti pääsi välillä venähtämään, välillä lyhentämään. Kaarteet menimme miten sattuu ja kolisuttelimme ja rämmimme puomeilla välillä ihan naurettavasti. Saimme pienen hengähdystauon jälkeen ottaa vielä uusinnan tehtävästä. Opettaja muistutti tasaisuuden merkityksestä, ja keskityin nyt siihen parhaani mukaan. Tämän tehtävän ahaa-hetki oli tajuta istua kaarteet rauhassa satulassa. Jos jäin puomien jälkeen hillumaan irti satulasta, oli Jetti yhtä epätasainen. Kun taas tajusin tasapainottaa menon kaarteissa, sujuivat puomit ja välit paljon asiallisemmin.
Loppuverryttelyssä en tehnyt enää ihmeempiä. Tämän tunnin treeni oli taas kerran tehokas. Pääsimme kääntämään kunnolla sekä huolehtimaan etenemisen tasaisuudesta. Tärkeitä juttuja molemmat esteradalla. Nämä tehtävät paljastivat puutteet myös armottomasti. Ne tosin olivat palkitsevia, kun onnistumisen näki heti. Jatkossa saan luvan kiinnittää paremmin huomiota ulkoavuilla kääntämiseen sekä tasaisuuden säilyttämiseen. Veikkaan tuota tasaisuutta tavoitellessani sortuvani yliratsastamiseen. Pumppaan Jettiä liikaa, kunnes se lopulta venähtää pitkäksi. Parempi vaihtoehto olisi mennä riittävän rennosti, mutta silti napakasti. Näin laukka pysyisi kasassa ja olisi varmasti säädeltävämpää. Tätäpä täytyy pohtia jatkossa vähän enemmän.
