Energisyyden kaipuu

Minuun näyttää iskevän kerran tai pari vuodessa sellainen mielihalu, että koulukisoihin on päästävä ihan vapaaehtoisesti. Tämän mielihalun seurauksena löysin itseni ja uskottavaksi kouluratsuksi puunatun ja sykeröidyn Jetin ABC Ratsastajien koulukisoista. Seura nimitti kisoja harjoituskisoiksi, mutta kai ne uuden kilpailujärjestelmän mukaan olivat silti 1-tason karkelot. Oli miten oli, menimme kisoissa vain yhden luokan, joka oli K.N. Special.

Lähdin Jetin kanssa kentälle verryttelemään noin puolta tuntia ennen arvioitua suoritusaikaani. Kentän toinen pääty oli Jetille kyttäilypaikka, joten päädyin välttelemään sitä. Muuten tein siirtymiä ja haeskelin Jettiä kuulolle. Jetti oli oma itsensä eli ei liidellyt ylimääräisiä. Yritin nohittaa sitä hereille, sillä en halunnut menon hyytyvän täysin, kun siirtyisimme maneesiin. Kunnon liikettä en saanut Jetistä irti, mutta sentään se oli aika tasainen. Laukassa se väläytteli mukavaa muotoa, mutta liikkeessä olisi saanut olla enemmän potkua. Maneesiin siirryin siinä vaiheessa, kun ennen minua oli vielä kolme ratsukkoa. Maneesissa haeskelin omaa istuntaani harjoitusravissa sekä yritin pitää Jettiä hereillä. Jetti otti maneesin mukavan lunkisti ja toimi hetkittäin aika kivasti. Olisin silti kaivannut lisää terävyyttä menoon, mutta temppuni sen saamiseksi loppuivat kesken.

Kirmasin radalle heti, kun sinne sai mennä ja kiikutin Jetin tutustumaan tuomaripäätyyn. Se oli tällä kertaa Jetillä enemmän hui kuin ehkä koskaan aiemmin. Jetti onneksi vain jännittyi ja pyrki painamaan vastakkaiseen suuntaan, mutta ei tehnyt mitään lennokkaampia pakoratkaisuja. Pyöräytin Jetin tuomaripäädyn ohi molemmista suunnista ja päätin luottaa siihen, ettei se radalla jaksa sitä enää ihmetellä. Tässä vaiheessa tuomari vihelsikin pilliin, pyöräytimme vielä ympyrän ja suuntasimme ohjelman alkuun.

Kun istahdin harjoitusraviin, katosi Jetin ravista heti energiaa. En saanut omaa istuntapakkaani aivan kuntoon, mikä heijastui heti liikkeeseen. Yritin kuitenkin olla rento ja murehtimatta turhia. Alkutervehdykseen tulimme ja siitä lähdimme hiippaillen. Ensimmäinen loiva kiemura meni aika asiallisesti. Keskiravi arvelutti jo etukäteen eikä se lähtenytkään kovin hyvin. Istuntani hajosi, jolloin Jetti ei päässyt juuri edes yrittämään keskiravia. Taisimme tämän pätkän ravata vasta tavallisesti. Tuomarin kommentti oli yksinkertainen: enemmän. Oikealle tehty voltti tuomarin eteen meni aika mönkien, kun Jetti vähän punki tuomaria tuijotellen. Toinen loiva kiemura oli tieltään vajavainen, mistä tuomarilta tulikin huomautus. Lävistäjällä oli helppo siirtyä ravista käyntiin, mutta siirtymä raviin oli hidas. Tuomari jatkoi tutulla linjalla: energisemmin, terävämmäksi. Tuomarin eteen tehty voltti vasemmalle oli oikeaakin hatarampi. Tuomari toivoi parempaa taivutusta, minä taas edes hitusen parempaa eteenpäinpyrkimystä. Siirtymä ravista käyntiin oli taas helppo tehdä: kunhan vain suunnilleen lakkasi yrittämästä pitää Jetin liikkeessä. Neljän sekunnin pysähdys ja paluu käyntiin menivät ihan ok. Siitä saimme parhaimman numeron: 6,5. Tuomari kehui käyntiä kauniiksi.

Siirtymä käynnistä raviin oli hidas. Panikoin hieman tulevaa oikean laukan nostoa, mikä menikin höpöksi. Jetti ei vastannut pohkeeseen, ja sain tuupattua sen laukkaan roimasti pisteen jälkeen. Laukka ei lähtenyt pyörimään, ja sitä ährätessäni unohdin ratsastaa pääty-ympyrän järkevästi. Niinpä siitä tuli turhan pieni pyörähdys. Lävistäjällä sain varmistella aika paljon, jotta Jetti pysyi laukassa. Se kuitenkin pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Vasemman laukan nosto I:ssä meni oikean laukan tavoin pisteestä roimasti ohi. Laukka ei rullannut tähänkään suuntaan, mutta sentään pääty-ympyrä oli suunnilleen toivotunlainen. Lävistäjällä sain taas pinnistellä pitääkseni Jetin laukassa. Laukka putosi taas Jetin päätöksestä, ja siirtymä käyntiin tuli valuen. Onneksi edessä oli enää lopputervehdys. Siinä kohdassa opettaja kehui jälkeen Jetin käyntiä. Kävelimme siis tuomarin sanoja lainaten kauniisti I:hin, tervehdimme, ja suorituksemme oli siinä.

Omat fiilikset radan jälkeen olivat aika neutraalit. Tuollaistahan se menomme yleensä on: vähän turhan rauhallista. Olin tosin ehkä odottanut, että emme ihan noin nihkeilisi, mutta istuntani epävakaus söi varmasti Jetin halua liikkua. Tiet ratsastin harmittavan oikoen, kun ähersin niin paljon pitääkseni Jetin liikkeellä. En tosin muutenkaan ole täydellisten teiden ratsastaja, mutta nyt olin kyllä tavallista huolimattomampi. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että saimme esitetty kaikki asiat. Kaikista paras juttu oli se, etten juuri jännittänyt! Tajusin tämän jossain vaiheessa rataa. Olipa siistiä ratsastaa ilman, että tutisutti. Tämä oli kyllä ison ilon aihe. Jospa jatkossakin osaisin suhtautua koulukisoihin yhtä lunkisti. Tuomarin kommentit radastamme eivät myöskään yllättäneet: Lisää rohkeutta, energiaa ja tarkkuutta suoritukseen. Pisteitä saimme 137,5 ja prosentteja tasan 55. Tulos hymyilytti, sillä opettaja on joskus tuumannut, että luokasta riippumatta Jetillä voi paukuttaa noita 55 prosentin tuloksia. Tällä tuloksella olimme jaetulla 13. sijalla 15 ratsukon luokassa. Nyt sitten odotellaan, milloin seuraavan kerran erityisesti hingun koulukisoihin. Oman seurani kisat huhtikuussa taitavat muutoin olla seuraavat karkelot, joissa valkoinen huopa ja sopivan tiukka nuttura ovat paikallaan.

Videosta kiitos Hanskille!